Meidän perheen parhaat ystävät: desimitta ja keittiövaaka
”Montako perunaa söit? Söitkö koko leivän? Otitko maitoa lisää?”
Esikoisellamme todettiin 3,5 vuotiaana tyypin 1 diabetes. Eli noin 3 vuotta sitten. Sairastuminen tuli yllätyksenä meille, koska suvuissamme ei ole muita 1 tyypin diabeetikkoja. Opimme nopeasti d:n hoidon ja muistamaan ulkoa yleisimpien ruoka-aineiden hiilihydraatit, mutta nykyään omatoimisen 6 vuotiaan perässä on vaikea pysyä ruokapöydässä.
Esikoisen sairastuttua moni ruoka-annos oli pakko mitata desimitalla tai punnita, koska silmämääräisesti arvioiden annoskoko meni aina pieleen. Ja silloin meni myös pikainsuliiniannos pieleen. Tuli hypoja tai korkeita verensokereita. Miten silmä voikaan valehdella; eri astiassa desi näytää aivan eri määrältä.
Siksi meidän hyviksi ystäviksemme ovat tulleet mm. desimitta ja keittiövaaka. Aluksi määrittelimme niillä esikoisemme syömät annokset. Desimitalla on määritelty myös laatikosta löytyvät kauhat ja kaapista löytyvät lasit. Keittiövaa’alla punnitsemme yhä ei niin tutut syötävät, joita ei desimitalla voi mitata.
Monessakaan pakkauksessa ei ole ilmoitettu yhden kappaleen tai yhden desilitran hiilihydraatteja. Usein määrät on ilmoitettu sadan gramman mukaan. Siksi myös laskin tai kännykä on aina käsillä, jotta voimme nopeasti laskea syötyjen hiilihydraattien määrän.
Myös Diabetesliiton Hiilihydraattitaulukosta on ollut paljon apua määritellessä yleisimpien ruokien hiilihydraatteja. http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/ruoka/tietoa_elintarvikkeista/hiilihydraattitaulukko
Kolmen vuoden harjoituksella esikoinen tietää jo homman ruokapöydässä, ja yleensä muistaa ottiko maitoa lisää. Mutta perheeseemme kuuluu myös 4-vuotias pikkuveli. Hän osaa synttäreillä ja kahvipöydässä huomaamatta varastaa keksejä ennen kuin kukaan on edes huomannut. Ja suu suklaassa väittää ettei hän ole mitään ottanut, vaikka keksilautanen on puolityhjä. Onneksi hänellä ei ole diabetestä, koska hänen syömisten perässä olisi hyvin vaikea pysyä. Siksipä meillä synttäreillä pidetään herkut piilossa viimeiseen minuuttiin saakka.
Keväällä hiilareiden laskeminen siirtyy paljolti minun vastuulle kun jään äitiyslomalle. Mutta siihen asti päivät venyvät pitkiksi. Pitkän työmatkan takia on välillä hankalaa pitää verensokeri hyvänä päivälliseen asti, koska välipalan ja päivällisen väli venyy helposti yli kolmeen tuntiin. Se vaatii tarkempaa verensokerin seuraamista viimeisen tunnin aikana ja usein lisävälipalaa (maitoa ja näkkäriä) päiväkodissa ennen kuin isä hakee pojat kotiin.
Hyvä että päiväkodin väki huolehtii ja vastaa turvallisesta hoitopäivästä. Myös esikoulusta saimme syksyllä palautetta, että varmasti koko ryhmä tietää hiilihydraateista paljon enemmmän kuin muut ikäisensä.
Vaikka väsyttää yömittausten, kasvavan mahan ja pitkän työmatkan kanssa on esikoisen D:n hoito suoritettava, hiilarit laskettava mahdollisimman oikein ja inskat pistettävä.
Silti tulee yllätyksiä, yhtäkkiä ollaankin hypolla tai verensokeri huiteleekin kahdessakymmenessä. Silloin kysyy itseltään: missä meni vikaan, laskinko kaikki perunat vai joiko lapsi sittenkin vain yhden lasin maitoa. Onneksi olemme selvinneet näistä korjauksilla tai lisävälipaloilla.
Joskus varmasti vieläkin menee silmämääräinen arvio pieleen ja kaipaisi desimitan tuomaa varmuutta.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Reija Helkkula
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo
”Naama suklaassa ja en mitään ole ottanut” kuin ”tyhjä maitotölkki pöydässä ja en juonut kuin yhden lasin maitoa”. Tulipa muisto mieleeni vuosien takaa, kun esikoiseni dee todettiin.
Tuli lapsuus mieleen vaa’asta sekä desin mitasta. Nykyään menee jo muistista ja mutulla kaikki 🙂 tahtoisin sanoa itse diabeetikkona että älkää ottako vanhempina itsellenne murhetta jos toisinaan sokerit käyttäytyy oudosti. Vaikka kuinka yrittää laskea ja punnita, mitata ja pistää oikein, niin sokerit käyttäytyy toisinaan omasta tahdostaan. Varmaankin lapsenakin innostus ja adrenaliini saa sokerit pomppimaan. Hoidatte lapsenne deetä parhaalla tavalla varmasti! Tsemppiä teidän arkeen, mun vanhemmat saa täysin mun arvostuksen ja varmasti teidän poika kiittää teitä vielä joku päivä <3
Kyllä tuo lapsen hiilareiden laskeminen tosiaan on aikamoista hommaa välillä :). Ja vaikka homma itselleni oli jo tuttua oman diabeksen takia, piti kuitenkin tyttären sairastuttua vähän tarkistella omiakin annoskokoja ja mittoja, koska luuli ehkä tietävänsä vähän liiankin hyvin minkä verran hiilihydraattia missäkin ruuassa on.Samalla piti muistaa huomioida se, että muutamankin gramman virheet hiilarimäärissä näkyvät pienen lapsen verensokereissa aivan eri tavalla kuin ison deeaikuisen verensokereissa. Onneksi lapset ovat myös nopeita oppimaan, eli nyt meidän 9-vuotias alkaa olla jo aika haka hiilihydraattien arvioimisessa itsekin.
Tsemppiä sinne vilkkaan arjen keskelle!