Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.
Diabeetikkoperheissä on vilskettä ja vipinää niin kuin muissakin perheissä. Diabeteksen huomioiminen siinä vauhdissa on oma juttunsa niin vanhemmille kuin isovanhemmillekin.
On tonttusilla paljon herkkuja tiedossa,
kas, kun on jouluaatto!
”Tervetuloa kesä!” – sadesäätä ja hellettä – sokerin vaihtelua täynnä.
On mielenkiintoista, miten lapsen verensokeri vaihtelee päivittäin – joskus jopa sään ja lämpötilan mukaan.
Minulta on kysytty monta kertaa, miten meidän ruokavalio on erilainen kuin ”normaaleissa” perheissä. Kun esikoispoikamme sairastui viisi vuotta sitten 3,5 vuotiaana, totesin, ettei meidän tarvitse muuttaa ruokailutottumuksia juuri lainkaan. Meillä oli päiväkodista tuttu ateriarytmi, emmekä herkutelleet ylettömästi, eikä meillä ollut vielä karkkipäivää. Se saapui kotiimme vasta koulun alettua.
Olemme käyneet muutaman kerran parina viime vuotena paikallisen diabetesyhdistyksen perhekerhon tapaamisissa. Kaikilla on oma tilanteensa, mutta kerhossa ehdimme aikuisten kesken vaihtaa kuulumisia ja jutella hetken diabeteksen hoidosta, omista mietteistä ja uusista laitteista lasten puuhatessa muuta.
Saimme syksyllä FreeStyle Libren kuukaudeksi testiin Abbottilta. Blogissa kerron sensorin antamasta vapaudesta ja myös vaikeuksista, mitä kohtasimme.
Tänä syksynä silmiini on osunut ikäviä keskusteluja, joissa diabeteslapsen kouluavustaja onkin koulun alkaessa sekoittanut jopa aivan perusasioita. Jopa luotettavaksi ja osaavaksi kehuttu avustaja onkin meinannut pistää matalaan verensokeriin insuliinia. Ja toinen on kysynyt pitikö korkeisiin verensokereihin antaa pillimehua.
Koulupäivän pitäisi olla turvallinen kaikille lapsille.
Päätimme lähteä mökille viettämään kesälomaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kaiken tarvittavan autoon ja lähdimme matkaan. Matkan aikana takapenkiltä sateli kysymyksiä ja ne alkoivat aika normaalilla lapsille ominaisella tavalla. Poika odottaa milloin hän saisi kokeiluun Freestyle Libren, ja sormesta mittaaminen pian loppuisi. Omaksi sitä ei vielä meidän alueella saa. Mutta saimme polilta I-Portin kokeiluun. Kuitenkaan emme ole saaneet vielä siihen sopivia neuloja, joten sen käytön kokeileminen on vielä kesken. Tarvikejakelun hitaus harmittaa joskus.
Oksennustauti ja muut erikoisemmat taudit ovat epätoivottuja vieraita meidän perheessä. Varsinkin oksennustauti. Tällä kertaa meillä kävi vierailemassa vesirokko. Näin jälkiviisaana ajatellen rokote olisi antanut meidänkin perheeseen vesirokottoman kevään, ja olisimme voineet nauttia paremmin ihanasta säästä.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Reija Helkkula
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo