Avainsana: monipistoshoito

18.1.2018 Reija Helkkula

Diabeetikon lukunurkka: Insuliinikuolema

Insuliinikuolema kuulostaa pelottavalta ja laittaa pohtimaan oman hoidon vaativuutta ja harmaita sekä mustiakin alueita. Monta kertaa olen myös törmännyt väärinkäsityksiin ja virheisiin aihetta käsiteltäessä. Siksi ilahduin joulukuussa, kun käteni osui sattumalta L.K. Valmun nuorille kirjoittama kotimainen Poika – murha seitsemännellä luokalla -dekkari, Karisto 2017.

Diabeteshaave – pokasahasta insuliinipumppuun

Ikä tekee tehtävänsä ja ykköstyypin diabeetikko olen niin kauan kuin elonvuosia riittää. Mielessä kuitenkin pyörii miten pärjään, osaan ja muistan sitten ikäihmisenä pistää sopivan määrän insuliinia? Muistanko syödä oikeaan aikaan ja sopivan määrän ruokaa? Vai maistuuko silloin edes ruoka ja millainen ruoka maistuu? Minulla on diabeteshaave ja se on sensoroiva, letkuton insuliiinipumppu.

Pieni diabeetikko – pienet pistosalueet

Esikoisemme oli 3,5-vuotias kun hän sairastui. Pienten määrien mittaaminen insuliiniruiskuihin oli opittava ennen kuin saimme insuliinikynät käyttöön. Mitattava pikainsuliinin määrä oli jopa 0,25 ky. Sellaista määrää ei kynällä edes voi mitata. Ruiskujen ilmaaminen ja määrän oikein mittaaminen oli minusta hankalaa varsinkin kun lapsella oli kova pistospelko.