21.5.2017 Maaret Weide

Diabeteshaave – pokasahasta insuliinipumppuun

 

Homelitesta monitoimikoneeseen

Kummisetäni teki metsätöitä ensin pokasahalla kunnes oli varaa hankkia koko perheen ylpeyden ja ihmetyksen aihe – Homelite -moottorisaha. Hänen pojanpoikansa jatkaa pappansa ja isänsä jalanjäljissä tehden metsätöitä monitoimikoneella. Kehitys on harpannut huimasti eteenpäin 1950-luvulta 2010-luvulle.

Miksikö Homelite -moottorisahaa ja nykyajan metsätyökoneita pohdiskelen? Siksi, että samanlaisia kehitysloikkia on tapahtunut ykköstyypin diabeteksen hoidossa ja itse asiassa paljon lyhyemmässäkin ajassa. Kerran vuorokaudessa insuliinin pistämisestä monipistoshoitoon ja insuliinipumppuihin. Yli 40-vuotta diabetesta takana ja olen vähän kuin jämähtänyt Homelite -moottorisahan tasolle eli monipistoshoitoon. Libre -sensorointi on tuonut diabeteksen hoitooni paljon uutta ja tasapaino on parantunut. Olisiko kuitenkin jotain vielä tehtävissä tasapainoisempien ja terveempien dee-vuosien eteen? Diabeteshaaveena vaikkapa vähemmän hypoja ja hypotuntemukset takaisin? Liikuntaa ilman hypoja?

Diabeteshaave – insuliinikynästä insuliinipumppuun

Diabetologini ehdotti viime käynnilläni insuliinipumppua. Reaktioni oli – en halua letkuja ja pelkoa, että katetrit irtoavat tai tukkeutuvat. Muuten kyllä olisin valmis kokeilemaan insuliinipumppua, mutta ehdottomasti ja vain sensoroivaa insuliinipumppua.

Libre -sensori on jo osoittanut miten paljon se auttaa. Sensoroiva pumppu olisi kuitenkin se mikä voisi tuoda haaveilemani turvallisuuden, tasapainon ja lisää terveempiä dee-vuosia. Nyt kun olen vielä siinä iässä, että opin insuliinipumppua käyttämäänkin, niin se toisi myös lisäturvaa tuleville ikävuosilleni. Kun en tunne hypoja, verensokerin laskua liian alas, sensoroiva pumppu osaisi tehdä sen puolestani pysäyttämällä insuliinin syöttämisen. Toisaalta taas sensoroiva insuliinipumppu hälyttäisi, kun verensokeri alkaisi nousta liian korkealle – myös yöllä.

Monipistoshoitoisena elimistössäni vaikuttaa se insuliini, jonka olen pistänyt. Välillä sitä on liikaa ja pois en saa muuten kuin syömällä lisää. Painokierrehän siitä tulee, kun joutuu väkisin syömään. Sensoroiva insuliinipumppu osaisi pysäyttää insuliinin syötön ajoissa.

Diabeteksen hoidon tehostuminen, verensokereiden tasapainottuminen ilman hypoja ja liikkuminen ilman verensokerin laskemisen pelkoa olisivat diabeteshaaveitani. Ne tekisivät hyvää myös silmilleni ja riskistä sairastua muihin pitkään diabetesta sairastaneiden lisäsairauksiin.

Ikä tekee tehtävänsä ja ykköstyypin diabeetikko olen niin kauan kuin elonvuosia riittää. Mielessä kuitenkin pyörii miten pärjään, osaan ja muistan sitten ikäihmisenä pistää sopivan määrän insuliinia? Muistanko syödä oikeaan aikaan ja sopivan määrän ruokaa? Vai maistuuko silloin edes ruoka ja millainen ruoka maistuu? Nyt kun polveni on taas kunnossa ja liikkuminen on mahdollista, haluan liikkua omin voimin mahdollisimman pitkään. Liike on lääke.  Gery ry on oikealla asialla paneutuessaan ikääntyvien ihmisten ravitsemus- ja liikunta-asioihin.

Ykköstyypin diabeetikkona diabeteshaaveeni on sensoroiva, letkuton insuliinipumppu. Minulle se olisi kuin metsätyömiehen monitoimikone. Sellaista ei vielä ole olemassa, mutta diabeteshaaveissani ehkä jonain päivänä.

Nyt olen jo osittain saanut hypotuntemukset takaisin, kun pitkävaikutteinen insuliini vaihdettiin Tresibaan. Vielä jos saisin Freestyle Libre sensorin lisäksi Freestyle Precission -verensokeriliuskat, niin voisin käyttää Libren insuliinilaskinta.

Kehitys kehittyy myös monipistoshoitoisen diabeetikon elämässä.

 

(artikkelikuva Pixabay kuvapankista)

Bloggaava martta. Luonnossa hortoilu, käsityöt ja marttailu lähellä sydäntä. Ykköstyyppi vuodesta 1975.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat