3.6.2016 Maaret Weide

Diabeteksen hoitoa voi kehittää

Eipä tainnut eräs terveydenhuollon kehittäjäyritys arvata, miten nopeasti aika kuluu, kun ryhmä ykköstyypin diabeetikkoja pääsi pohtimaan diabeteksen kehittämisen mahdollisuuksia. Puhe soljui ja ideat lensivät, lopuksi saimme kiteytettyä yhteisen näkemyksen.

Silja ja Anssi pumppuhoitoisia, Sami ja minä monipistoshoidossa. Kaikilla mielessä, miten muistaa ottaa insuliiniannos? Muistikorkit ja muistikynät monipistoshoitoisille, mutta mikä muistuttaa pumppuilijaa, jos on katkaissut insuliinin annostelun? Tästä lähdimme liikkeelle.

Hoitotiimi

Onnistuneeseen hoitosuhteeseen tarvitaan diabeteksen tunteva hoitotiimi, mutta vastaanottokäynneillä usein vaihtuvat henkilöt vaikeuttavat hoitoa, silloin taustatietojen kerääminen samaan paikkaan on oleellista. Ykköstyypin diabeetikon hyvään hoitotiimiin pitäisi kuulua erikoislääkäritasoinen diabeteslääkäri, endokrinologi konsultaationa, psykologi, jalkaterapeutti. Hoitokäyntien välillä puhelinyhteydet ja nettivastaanotto diabeetikon, diabeteshoitajan ja diabeteslääkärin kanssa. Hoitovälinejakelu ja silmänpohjakuvaukset vastaanoton yhteyteen sekä iltavastaanottoajat.

Yhteydensaantia hoitotiimiin vaikeuttaa kun diabeteshoitaja ei voi vastata sähköpostilla ja puhelintunnit ovat lyhyitä. Diabeteshoitajan päivystyspuhelin ympäri vuorokauden auttaisi monessa tilanteessa.

Hoitosuunnitelma

Diabeetikon omahoidon perusta pitäisi olla yhdessä diabeteshoitajan ja diabeteslääkärin kanssa tehty kirjallinen hoitosuunnitelma, johon hoidon toteutumista, diabeteksen tasapainoa ja terveyttä verrataan. Diabeetikon kokonaisvaltainen hoito tulisi huomioida hoitosuunnitelmaa tehtäessä.

Diabeetikoiden mielenterveyshoito on retuperällä monella paikkakunnalla. Hoitotiimeissä ei tunnisteta masennusta, hoitoväsymystä eikä hoidontarvetta. Syyllistäminen huonosta hoitotasapainosta on liian yleistä. Sen sijaan pitäisi yhdessä etsiä korjauskeinoja ja antaa tavoitteiden saavuttamisesta positiivista palautetta, jolloin seuraavan muutoksen tekeminen on helpompi hyväksyä.

Onko sinulla kirjallinen hoitosuunnitelma? Minulla ei ole. Omakannasta löytyy sähköiset reseptit. Omakanta olisi oikea paikka kaikelle hoitotiedolle, jolloin hoitosuunnitelma olisi luettavissa eri hoitopaikoissa. Korjattavaa on hoitopaikkojen sähköisissä järjestelmissäkin, jotka eivät keskustele keskenään tai hoitotietoja ei kirjata näkyviin.

Diabeetikon elämä on jatkuvaa oppimista

Insuliinitarpeen muutokset, hiilihydraattien imeytyminen ja ravitsemusasiat ovat oleellinen osa hyvää vointia. Verensokerimittareiden mittaustarkkuudet vaikuttavat diabeteksen omahoitoon. Kymmenienkään vuosien kokemus diabeetikkona olemisesta ei ole tae siitä, että tietäisit riittävästi diabeteksesta ja osaisit soveltaa tietoasi ja asiat muuttuvat. Vastasairastuneiden tai hoitomenetelmää vaihtavien diabeetikkojen on saatava riittävät hoito-ohjeet. Ei riitä, että käteen annetaan esite sanoen ”koeta pärjätä”. Onnistunut omahoito, diabeteksen hyväksyminen ja hoitomotivaation saaminen alusta alkaen edellyttävät hoitotiimiltä perehdyttämistä ja tukea. Diabeteshoitajan olisi hyvä jo alkuvaiheessa ohjata diabeetikko vertaistuen piiriin.

Hoitotarvikeseteli

Diabeteksen hoito on kehittynyt vuosikymmenten aikana. Uusista hoitomuodoista ja välineistä saamme lukea, mutta milloin ne tulevat Suomen markkinoille helpottamaan diabeetikoiden omahoitoa? Hoitotarvikkeet valitaan ilmaisjakeluun hinnan perusteella, ei sillä perusteella miten ne parhaiten toimisivat erilaisissa elämäntilanteissa olevien diabeetikoiden elämässä. Satsaus hyvään omahoitoon vähentäisi pitkällä tähtäimellä kustannuksia diabeteksen aiheuttamien komplikaatioiden hoitokustannuksissa.

Liikunnan harrastajille on runsaasti aplikaatiosovelluksia, joista tiedot ovat helposti nähtävissä ja siirrettävissä. Mitä on diabeetikoille? Verensokerimittari ja ruutuvihko ovat mennyttä aikaa. Jatkuva sensorointi ja Freestyle Libren tyyppiset glukoosimittarit, automaattinen tiedontallennus ja -siirto ovat avainasioita.

Hoitotarvikkeiden jakelussa on paikkakunnista riippuen eriarvoisuutta. Hoitotarvikeseteli voisi olla vaihtoehtoinen ratkaisu hoitotarvikkeiden ilmaisjakelun rinnalla, jolloin diabeetikko voisi valita haluamansa pumpun tai verensokerimittarin ja maksaisi mahdollisen ylimääräisen osan itse. Parasta olisi, että paikkakunnasta riippumatta kaikilla diabeetikoilla olisi yhtälaiset mahdollisuudet saada tarvittavat hoitovälineet omasta hoitotarvikkeiden jakelustaan.

Vertaistuki

Avoimmuus on diabeetikkona olon tärkeimpiä asioita. Salaaminen saattaa aiheuttaa hoitomotivaation puutetta ja masennusta. Vertaistuki diabeetikolta diabeetikolle auttaa sopeutumaan. Uusi diabeetikko tarvitsisi kummin diabetekseen tutustumisen alussa vertaistueksi. Toteutus mahdollisesti hoitotiimin kautta.

Entä diabeetikon läheisten perehdyttäminen? Tietääkö puolisosi miten toimia, jos verensokeriarvosi laskevat liian alas? Miten lasten osalta esim. päiväkodin henkilökunnan perehdyttäminen hoidetaan?

Diabetestiedon keskittäminen

Tietoa diabeteksesta kyllä on, mutta se on levällään. Mielenterveystalo, joka on HUS:n palvelukonsepti, on sen jo tehnyt. Samanlaista palvelukonseptia toivomme myös diabeteksesta.

Summa summarum

Paljon ajatuksia diabeteksen hoidon kehittämiseksi tuli esille. Valitsimme esiin tulleista asioista neljä tärkeintä;

  • hoitovälineseteli ilmaisten hoitotarvikkeiden vaihtoehdoksi
  • kummi uudelle diabeetikolle
  • Skypevastaanotot hoitotiimin kanssa
  • helppo, automaattinen hoitotietojen tiedonsiirto

Kiitos tilaisuuden järjestäjille ja mukana olleille tapaamisesta! Tämä workshop toteutettiin Helsingissä osana useampaa diabeteksen hoidon kehittämisen ideapalaveria.

 

(kuva creativecommons.org)

Bloggaava martta. Luonnossa hortoilu, käsityöt ja marttailu lähellä sydäntä. Ykköstyyppi vuodesta 1975.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Reija

    Kiinnostava workshop ja mukava yhteenveto lennokkaista ideoista 🙂 Valitettavasti näkökulma oli aika pääkaupunkiseutulainen. Keskittäminen on kirosana pienemmillä paikkakunnilla asuville. Hoitotiimit siirretään isompiin kaupunkeihin ja palvelut karkaavat kauas. Se on todellisuus näissä 🙁

    Tällä hetkellä voin uhrata työpäivästäni tunnin poliklinikkakäyntiin, kun ripeästi siirryn sinne fillarilla työpaikaltani. Keskittämisen jälkeen hoitotiimi löytyisi todennäköisesti yli 60 – 80 km etäisyydeltä, jonne lähteminen huonojen julkisten yhteyksien takaa tarkoittaisi puolen työpäivän menetystä.

    En kannata myöskään ”hoitovälineseteleitä”. Ne tarkoittavat ainoastaan hoitokustannusten siirtämistä potilaille. Kallempi hoitomuoto, kuten sensoroiva pumppu olisi mahdollinen vain hyvin toimeentuleville, joille olisi mahdollista maksaa itse se ”ylimenevä osa”. Lisäksi se omavastuuosuus varmasti kasvaisi vuosi vuodelta, kuten näissä aina käy.

    Ehkä olen kyyninen, mutta viimeaikojen ”muutosten” jäljiltä en varmastikaan ole ainut.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat