Tämän blogitekstin puheenvuoro on koirallani Tsorrolla, jonka blogista Tsorron tsorinat olen tekstin lainannut : ” Tää plokikirjotus ovvähä vakavammast asiast ku yleensä. Täsä yks ehtoo, ku oli jo nukkumaamenoaika, mää nuustasi Jennis ihmeellise haju. Mää e oikke ossa sanno mitä se oli, mut kirsuu se otti ja lujaa. Jenni oli hust menos sänkyy. Mää rupesi […]
Näen aika harvakseltaan unia. Ja silloinkin kun näen, niin aamun tullen mieleen jää leijumaan lähinnä tunnelmia niistä. Mitä sinnikkäämmin koetan palauttaa unta mieleeni, sitä voimakkaammin se poteroituu pääni sisään. Aika usein pitää vaan tyytyä tunnelman pitkittämiseen lämpöisen peiton alla.
Pelko-tunne, jota en usein ole yhdistänyt diabetekseeni. Kahtena iltana peräkkäin ulkoiluttaessani koiraani Tsorroa, elämänkumppanini iso dee muistutti olemassaolostaan. Puolentoistatunnin kävelylenkin päätteeksi suuntasin ostoksille lähikauppaan. Matkaa oli muutama sata metriä, kun tunsin kehossani jotain epämääräistä. Mielessäni kielsin insuliinituntemusten mahdollisuuden. Lähtiessäni ulkoilemaan verensokerini oli ollut 8,7. Repussani oli kuten aina, tuoremehua, glukoosipastilleja ja suklaapatukka. Kiinnitin Tsorron pylvääseen […]
Hiivin tänne vaivihkaa kertomaan teille jälleen huonon diabeetikon tunnustuksia. Pizza ja jumppa nyt varmasti aiheuttavat yleisestikin epäonnistumisen fiiliksiä, mutta seuraavaan epäonnistumiseeni liittyy huolimattomuutta tai ehkä peräti tahallisuutta, jota kunnon diabeetikoilta ei pidä suvaita. Hyi minua.
Välillä on aikoja, jolloin unohtaa olevansa diabeetikko. Minä sain yhden illan huolettomuudesta kolmen kuukauden jännitysnäytelmän. Elo-syyskuun taitteessa sain oikeaan etusääreeni haavan. Se oli seurausta minun ja koirani Tsorron erimielisyydestä iltalenkin suunnasta. Oli vielä lämmintä ja olin sonnustautunut capri-housuihin. Olin ajatuksissani lähteä vasemmalle, tutulle lenkille. En muistanut olla valppaana – en liikenteessä, vaan hihnan toisessa päässä. […]
Se saapui ennen joulua postitse. Hömelösti ajattelin sitä hetken joululahjanakin. Mutta tavallisista lahjoista poiketen olin päättänyt kohdella sitä eri tavalla. Normaalisti lahjahevosen suuhun ei sovi kurkkia, mutta tämän perhoslogoisen paketin ajattelin tutkia läpikotaisin häpeilemättä asiaa tippaakaan.
On se jännä, kuinka ruokahalua on vähiten silloin, kun sitä verensokerin puolesta olisi syytä olla eniten. Ja päinvastoin…
Ykköstyypin arkipäivää lyhyinä videoklippeinä esitettynä.
Tänään on jumppapäivä, ja loistava tekosyy jatkaa Huonon diabeetikon tunnustuksia -kirjoitussarjaa. Paheksukaa vaan, mutten oikein välitä ennakkoon tunnelmoida sillä, että liikunnasta saa terveyttä ja hyvää oloa. Diabetes on opettanut perusteltua epäluuloisuutta liikunnan sivuvaikutuksiin.
Insuliinipumpun pahin riski on se, että kaikki elintärkeä insuliini on yhden annostelumekanismin takana. Jos siihen tulee jonkin ongelma, voi insuliininpuutos kehittyä vaaralliseksi todella nopeasti. Monipistoshoidossa sentään on kaksi erillistä kynää; vaikka ateriainsuliinipistokset menisivät kuinka pahasti pieneen, on taustalla aina perusinsuliini vaikuttamassa. Päätin kokeilla epätavallista kikkaa, jolla saisin sekä pumpun hyödyt että kynähoidon luotettavuuden käyttööni: Pistän […]
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Maria Rasalahti
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo