Nykypäivänä kuulee enää harvoin kysymystä: ”Mitä sinulle kuuluu?”. Kaikki ystävät lataavat naamakirjaan kuviaan, tykkäilevät eri sivustoista ja kirjoittavat tapahtumistaan. Mutta kuinka moni enää kysyy mitä sinulle kuuluu. Ei moni, koska kyllähän minä tiedän, juurihan kirjoitit siitä faceen.
Koulu alkoi vihdoinkin elokuun puolivälissä. Jännitin, miten esikoispojan tyypin 1 tyypin diabetesta hoidettaisiin koulupäivän aikana. Hiukan erilaista suunnittelua koulun aloitus ainakin tiesi, jotta pienellä koululaisellamme olisi turvallinen koulupäivä.
Olemme eläneet viisi kuukautta vauvalapsiperheen kiireistä arkea, ja olen huomannut, että tietyt tilanteet, varsinkin ruuanlaitto, ovat olleet vähän enemmän kuin hiukan haasteellisia kun lisäksi on diabetesta sairastava lapsi.
Diabeetikkolapsi yökyläilijänä pelottaa. Kun esikoinen sairastui 3,5 vuotta sitten äitini (mummo) ilmoitti heti, että hänen pitää opetella diabeteksen hoito ja pistäminen, jotta pojat voivat jatkaa yökyläilyä heillä.
Emme ole halunneet diabeteksen olevan este osallistua kavereiden syntymäpäiville. Mutta emme ole vielä päästäneet esikoista itsekseen, vaan olen aina ollut mukana hoitamassa verensokerin mittaamisen, syömisten tarkkailun, hiilareiden laskemisen ja pistokset. Kavereiden vanhemmille on aina kysyessäni sopinut, että olen mukana valvomassa, ja yleensä olen saanut kupposen kahvia ja palan kakkuakin.
Huhtikuun alussa oli seurantakäynti lastenpoliklinikalla. Kaikki kome lasta olivat tällä kertaa mukana. Meille syntyi tummatukkainen tyttönen maaliskuun alussa, ihan esikoisen näköinen.
Olen tyytyväinen, että pitkät työmatkat ovat vaihtuneet vauvan odotukseen. Yöt ovat loppuraskauden takia risaiset. Aamut alkavat mahan kampeamisella sängystä, pojan verensokerin mittauksella ja pitkävaikutteisen insuliinin pistoksella. Sen jälkeen aamupalaa laittamaan; silmät tihrussa.
Esikoinen odotti innokkaasti eskarin aloitusta koko viime vuoden. Tarhan viskaripäivinä hän aina ilmoitti ylpeänä, kuinka hän menee ensi syksynä eskariin, ja viimeinhän se elokuussa tapahtui.
Eskari ihan tosiaan alkoi.
Ainut ongelma, oli että veresokerit olivat säätöyrityksistä huolimatta sekaisin.
”Montako perunaa söit? Söitkö koko leivän? Otitko maitoa lisää?”
Esikoisellamme todettiin 3,5 vuotiaana tyypin 1 diabetes. Eli noin 3 vuotta sitten. Sairastuminen tuli yllätyksenä meille, koska suvuissamme ei ole muita 1 tyypin diabeetikkoja. Opimme nopeasti d:n hoidon ja muistamaan ulkoa yleisimpien ruoka-aineiden hiilihydraatit, mutta nykyään omatoimisen 6 vuotiaan perässä on vaikea pysyä ruokapöydässä.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Reija Helkkula
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo