2.5.2015 Maria Rasalahti

Lastenpoliklinikalla käynti ja itsenäistymisen askeleita

Huhtikuun alussa oli seurantakäynti lastenpoliklinikalla. Kaikki kolme lasta olivat tällä kertaa mukana. Meille syntyi tummatukkainen tyttönen maaliskuun alussa, ihan esikoisen näköinen. Kotona käytiin ennakkoon esikoisen kanssa läpi mitä polilla tehdään: hoitajan luona mitataan, punnitaan paino ja tarkistetaan pistospaikat, ja otetaan sormen päästä pitkäaikaissokeri. Ja sitten mennään lääkärin luokse kun hän kutsuu.

eskari ja reppu
Odotusta lastenpolin vastaanotolla. Hypoeväät ja tarvikkeet kulkevat aina mukana pingviinirepussa.

Tietenkin suurimpana kysymyksenä meidän kuusivuotiaalla oli, tarvitseeko ottaa verikokeita tällä kertaa. Mutta nyt ei vuosikokeita tarvinnut ottaa, koska ne otettiin joulukuussa. Silloin verikokeidenotto ei mennyt sujuvasti, koska verisuoni karkasi useaan otteeseen. Jouduimme käymään rauhoittumassa käytävällä, jotta saimme näytteet lopulta otettua.

Lastenpolilla tuttu diabeteshoitaja oli meitä vastassa ja juttelimme viime kuukausien verensokereista ja aamun korkeista, flunssien vaikutuksesta, ja siitä, että onneksi eskarissa pyörinyt vatsatauti meni vatsan kivistyksillä ja parin päivän kuumeella ohitse. Muutama lisäpäivä oli silti oltava kotona, koska verensokerit menivät helposti matalalle. Sitten mitattiin pituus ja punnittiin. Ja tarkistettiin hobis ja vihkosta insuliinimäärät.

Edellisestä kerrasta olivat reisien pistopaikkojen ”tyynytkin” tasoittuneet. Pitää vain muistaa pistää mahdollisimman laajalle alueelle vaikka reidet ovat yhä pienet. Muistan vielä kun poika 3,5 vuotiaana sairastui, kuinka tuntui pahalta pistää niin pientä ihmistä. Varsinkin ensimmäisinä kuukausina, kun hän kammoksui kaikkea hoitoon liittyvää. Siitä ollaan päästy pitkälle.

Lääkärin mukaan hoito sujuu hyvin, mutta voimme kevään aikana joutua nostamaan pitkävaikutteisen insuliinin määrää.

Valokuva0879
Uusi verensokerimittari hienolla tarralla.

Saimme tammikuun käynnillä diabeteshoitajalta uuden verensokerimittarin, Bayer Contour Next. Otimme sen käyttöön vasta maaliskuun lopussa, kun saimme uudet liuskat tarvikejakelusta. Mittari on melko samanlainen kuin vanha Contour, mutta uuden mallin pitäisi olla tarkempi. Mittariin saa säädettyä omat tavoiteverensokerien rajat. Otimme käyttöön myös ruokailu/jälkeen ruokailun/paasto -merkkaukset, koska mittarin tilastoista näkee helposti, mitkä mittaukset ovat tavoitteiden rajoissa. Myös esikoinen opetteli innoissaan mittarin toiminnan, ja näytimme esikoulun tädeille miten merkintöjen kanssa toimitaan.

Itsenäistymisen askeleita tulee vauhdilla. Talvella aloitimme pikainsuliininpistosharjoittelun sohvatyynyyn tyhjällä neulalla. Monta kertaa helmi-maaliskuun aikana poika kysyi, että voisiko pistää itse, mutta sitten häntä alkoikin jännittää niin paljon, että antoikin ruiskun takaisin eikä halunnutkaan pistää. Mutta huhtikuun puolivälissä esikoinen päätti alkaa pistämään pikainsuliinit itse. Minuakin jännitti ensimmäinen kerta, mutta hienosti ja ihan oikeaoppisesti se meni.

Nyt kun olen vauvan kanssa kotona, esikoinen alkoi kulkea taksilla esikouluun. Ensimmäisenä taksipäivänä kun hän tuli kotiin, hän kertoi pikkuveljelleen kuinka kivaa taksissa oli ollut. Taksimatka esikouluun ei ole kuin 10 – 15 minuuttia, mutta pienelle eskarilaiselle iso juttu. Ja verensokerit olivat tietenkin jännityksestä korkealla aamupäivän, mutta tasaantuivat päivän aikana.

Minulle vanhempana nämä itsenäistymisen askelet ovat tuoneet ylpeyttä pojasta, ja toisaalta toimettomuuden tunnetta, kun hän hoitaa osansa itse. Pitää äitinä valmistautua pojan itsenäistymiseen, koska ensimmäiseen koulupäivään ei enää ole kauaa. Yksi kesä vain.

Kahden pojan (10 v. ja 8 v.) ja 3 v. tytön äiti, joka hoitaa hektistä lapsiperheen arkea höystetynä esikoisen 1.tyypin diabeteksen haasteilla.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Maaret

    Onnea pikkuprinsessasta! Ja hienosti eskarilainen ottaa vastuuta itsestään. Olisiko niin, että pikkusiskon syntymä on saanut isoveljen kasvamaan isoveljen mittoihin?

    1. Maria

      On hyvin mahdollista että vauvan syntymä vaikutti. Mutta varmasti eniten se, että olemme puhuneet pistämisestä itse jo jonkin aikaa (varmaan joulukuusta lähtien). ja antaneet esikoisen totutella ajatukseen rauhassa.

  2. Emmi Siirtonen

    Maria,

    paljon onnea pienen prinsessan syntymän johdosta! Onpa kiva kuulla, miten teidän tuleva ekaluokkalainen on ottanut itsenäistymisen askelia diabeteksen hoidossa. Näin lukijana sitä ihan elää mukana teidän perheen arjessa ja muistaa sen jännittyneen tunnelman, kun pienenä odotti vastaanoton aulassa omaa vuoroaan; otetaanko niitä verikokeita muka taas!? Ja kyllä – niihinkin tottuu! =D

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat