Lastenpoliklinikalla käynti ja itsenäistymisen askeleita

Huhtikuun alussa oli seurantakäynti lastenpoliklinikalla. Kaikki kolme lasta olivat tällä kertaa mukana. Meille syntyi tummatukkainen tyttönen maaliskuun alussa, ihan esikoisen näköinen. Kotona käytiin ennakkoon esikoisen kanssa läpi mitä polilla tehdään: hoitajan luona mitataan, punnitaan paino ja tarkistetaan pistospaikat, ja otetaan sormen päästä pitkäaikaissokeri. Ja sitten mennään lääkärin luokse kun hän kutsuu.

Tietenkin suurimpana kysymyksenä meidän kuusivuotiaalla oli, tarvitseeko ottaa verikokeita tällä kertaa. Mutta nyt ei vuosikokeita tarvinnut ottaa, koska ne otettiin joulukuussa. Silloin verikokeidenotto ei mennyt sujuvasti, koska verisuoni karkasi useaan otteeseen. Jouduimme käymään rauhoittumassa käytävällä, jotta saimme näytteet lopulta otettua.

Lastenpolilla tuttu diabeteshoitaja oli meitä vastassa ja juttelimme viime kuukausien verensokereista ja aamun korkeista, flunssien vaikutuksesta, ja siitä, että onneksi eskarissa pyörinyt vatsatauti meni vatsan kivistyksillä ja parin päivän kuumeella ohitse. Muutama lisäpäivä oli silti oltava kotona, koska verensokerit menivät helposti matalalle. Sitten mitattiin pituus ja punnittiin. Ja tarkistettiin hobis ja vihkosta insuliinimäärät.

Edellisestä kerrasta olivat reisien pistopaikkojen ”tyynytkin” tasoittuneet. Pitää vain muistaa pistää mahdollisimman laajalle alueelle vaikka reidet ovat yhä pienet. Muistan vielä kun poika 3,5 vuotiaana sairastui, kuinka tuntui pahalta pistää niin pientä ihmistä. Varsinkin ensimmäisinä kuukausina, kun hän kammoksui kaikkea hoitoon liittyvää. Siitä ollaan päästy pitkälle.

Lääkärin mukaan hoito sujuu hyvin, mutta voimme kevään aikana joutua nostamaan pitkävaikutteisen insuliinin määrää.

Saimme tammikuun käynnillä diabeteshoitajalta uuden verensokerimittarin, Bayer Contour Next. Otimme sen käyttöön vasta maaliskuun lopussa, kun saimme uudet liuskat tarvikejakelusta. Mittari on melko samanlainen kuin vanha Contour, mutta uuden mallin pitäisi olla tarkempi. Mittariin saa säädettyä omat tavoiteverensokerien rajat. Otimme käyttöön myös ruokailu/jälkeen ruokailun/paasto -merkkaukset, koska mittarin tilastoista näkee helposti, mitkä mittaukset ovat tavoitteiden rajoissa. Myös esikoinen opetteli innoissaan mittarin toiminnan, ja näytimme esikoulun tädeille miten merkintöjen kanssa toimitaan.

Itsenäistymisen askeleita tulee vauhdilla. Talvella aloitimme pikainsuliininpistosharjoittelun sohvatyynyyn tyhjällä neulalla. Monta kertaa helmi-maaliskuun aikana poika kysyi, että voisiko pistää itse, mutta sitten häntä alkoikin jännittää niin paljon, että antoikin ruiskun takaisin eikä halunnutkaan pistää. Mutta huhtikuun puolivälissä esikoinen päätti alkaa pistämään pikainsuliinit itse. Minuakin jännitti ensimmäinen kerta, mutta hienosti ja ihan oikeaoppisesti se meni.

Nyt kun olen vauvan kanssa kotona, esikoinen alkoi kulkea taksilla esikouluun. Ensimmäisenä taksipäivänä kun hän tuli kotiin, hän kertoi pikkuveljelleen kuinka kivaa taksissa oli ollut. Taksimatka esikouluun ei ole kuin 10 – 15 minuuttia, mutta pienelle eskarilaiselle iso juttu. Ja verensokerit olivat tietenkin jännityksestä korkealla aamupäivän, mutta tasaantuivat päivän aikana.

Minulle vanhempana nämä itsenäistymisen askelet ovat tuoneet ylpeyttä pojasta, ja toisaalta toimettomuuden tunnetta, kun hän hoitaa osansa itse. Pitää äitinä valmistautua pojan itsenäistymiseen, koska ensimmäiseen koulupäivään ei enää ole kauaa. Yksi kesä vain.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä