Diabetes unissani

Näen aika harvakseltaan unia. Ja silloinkin kun näen, niin aamun tullen mieleen jää leijumaan lähinnä tunnelmia niistä. Mitä sinnikkäämmin koetan palauttaa unta mieleeni, sitä voimakkaammin se poteroituu pääni sisään. Aika usein pitää vaan tyytyä tunnelman pitkittämiseen lämpöisen peiton alla.

Erityisesti hyvän mielialan tuovia unia olisi kiva muistella hereilläkin, mutta valitettavan usein unen tunnelma haihtuu herätyskellon julmaan pirinään. Joskus unet jäävät mieleen teräväpiirtoisina, ja niitä on hauska kerrata vielä aamupalapöydässäkin.

Ajattelin jakaa tänne muutamia viime aikoina näkemiäni unia, joihin sairaus tai sen hoito on tavalla tai toisella siirtynyt. Mielestäni diabetes unissani kuvaa sairauden vaatimaa ajatustyötä. En huomaa sen määrää välttämättä arjen keskellä, mutta unissani käsittelen paljon hoitoon liittyviä ajatuksia ja tunteita.

Kanyylien peitossa

Yhtenä yönä uneksin kanyyleista. Insuliinipumppuhoitoisena minussa on vähintään yksi kanyyli kiinni jatkuvasti. Unessa vaihdoin infuusiosetin kanyyleineen ja jätin vanhan kanyylin paikoilleen. Kanyylinvaihto sujui rutiinilla, ja muistan olleeni hyvin tyytyväinen itseeni. Vielä herättyänikin päällimmäinen tunne oli onnistumisen ilo. Unessa kiittelin itseäni myös siitä, kun jätin oikeaoppisesti vanhan kanyylin paikoilleen. Pohdin unessani sitä, että mikäli uudessa kanyylissa lähituntien aikana ilmenisi ongelmia, niin olisi helppo palauttaa edellinen vielä käyttöön.

Mutta koska unien henkeen kuuluu myös todellisuuden vastaiset tapahtumat, huomasin yhtäkkiä, että kanyyleja alkoi kertyä kehooni. Niitä oli lukemattomia vatsan alueella ja kyljissä. Takapuolenkin olin jo täyttänyt. Aloin tuntea kevyttä ahdistusta siitä, mihin kohtaan seuraavan asettelisin. En siis vaihdon jälkeen poistanut niistä yhtäkään. Unen lopussa havahduin hereille siihen ajatukseen, että olen kanyylien peitossa. Hetken itseäni kopeloituani vakuutuin, ettei niitä ollut itsessäni oikeasti kiinni kuin se yksi tarpeellinen.

Harhailua Diabeteskeskuksessa

Olen unissani palannut monta kertaa Tampereen Diabeteskeskukseen, jossa olen osallistunut parin viikon kuntoutuskurssille ja yhteen liikunnalliseen viikonloppuun. Unessa minulle tärkeintä ovat majoittautumistilat, ja pääsy omaan huoneeseen, jonka oven yläpuolella lukee ”Lilly”. Yritän valita käytävän ovista omaani, mutta avain ei vaan sovi yhteenkään oveen. Välillä koputtelen oviin ja yritän huhuilla huoneisiin saadakseni viitettä siitä, kuka missäkin huoneessa on. Harhaudun aina vaan pidemmälle pitkien käytävien sokkelossa, enkä löydä huonettani.

Tässä unessa on hämmentävintä se, miten se ei lainkaan kuvaa oikeita muistojani paikasta. Silti melko säännöllisesti näen tämän unen, ja tapahtumapaikka unelle on poikkeuksetta Diabeteskeskus.

Herkkupöydän kohtuuttomat seuraukset

En olisi diabeetikko tai mikään, ellen näkisi unta herkkujen syömisestä. Vaikkei herkuttelu nykyhoidolla kiellettyä olekaan, niin rajoitetumpaa se on verrattuna terveisiin. Unessa olen notkuvien herkkupöytien äärellä, ja ilman huolta insuliinimääristä nautiskelen antimista. On aika jännä, että aika usein tämä herkkupöytäuni linkittyy todellisuuteen heräämisen jälkeen. Unesta havahduttuani huomaan verensokerin olevan matalissa tai korkeissa lukemissa. Korkea verensokeri tosin on aika johdonmukainen seuraus herkuttelusta, vaikka inhottava näpäytys se onkin todellisuuteen. Etenkin, kun unessa ”syödyistä” herkuistakin rangaistaan. Matala arvo taas tuntuu melkein palkinnolta, kun syömistä saa jatkaa myös heräämisen jälkeen.

Syöpöttelyuni toistuu harvakseltaan. Erilaisia variaatioita siitä on runsasti, mutta perusideana on aina tuo huoleton herkuttelu. Eipä liene yllätys, että herättyäni minulla on verensokeritasosta riippumatta kiljuva nälkä.

Olisi arvokasta kuulla myös muiden unista. Näetkö seesteisiä unia diabeteksesta vai peräti hyytäviä painajaisia?

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä