Raskausdiabetes – näin se alkaa

Olen kolmen pienen lapsen äiti ja kolminkertainen raskausdiabeetikko. Olen ammatiltani lääkäri. Haluan kertoa omista kokemuksistani raskausdiabeteksen kanssa ja rohkaista muita samassa tilanteessa olevia. Vaikka olen joutunut kolme kertaa insuliinihoidolle raskauksien aikana, tuloksena on silti kolme hyvin sujunutta raskautta, kolme ihan sujuvaa synnytystä ja kolme tervettä lasta.

Istun labran käytävässä penkillä ja luen kirjaa. Aika matelee. Olen elämäni ensimmäistä kertaa sokerirasituskokeessa. Odotan ensimmäistä lastani, raskausviikkoja on takana 24. Join hetki sitten mukillisen labratädin tarjoamaa ällömakeaa glukoosiliuosta, mutta se meni alas yllättävän helposti, eikä minulla ole oikeastaan huono olo. Liuos maistui lähinnä mehutiivisteeltä. Tulevina vuosina minusta tulee sokerirasituskokeiden konkari, ja muistan juoneeni ainakin appelsiinin, vadelman, sitruunan ja kolan makuista nestettä.

Alkuraskauden pahoinvointi on jo onneksi takana.  Tekee mieli vettä. Suunnittelen, että käyn vessassa ihan vain vähän kostuttamassa suuta, mutta hillitsen itseni ja jatkan kirjan lukemista. Veden juominen on kiellettyä, koska se voisi vaikuttaa verikokeiden tuloksiin. Olisin kuvitellut, että sokeripaukusta tulee hutera olo ja kova väsymys, mutta en tunne oikeastaan yhtään mitään poikkeavaa. Toki nälkä ja jano vaivaavat.

Vietän labrassa kaksi tuntia. Labraan piti luonnollisesti tulla syömättä ja juomatta. Ensimmäinen verikoe otettiin heti tullessani, sitten sain juoda sokeriliemen ja sen jälkeen edessä on pitkä odotus.  Pois labrasta ei saa lähteä, vaikka ei minua kukaan kyttääkään. Jos lähtisin kävelylle, sekin voisin vaikuttaa tuleviin sokeriarvoihin. Tunnin kuluttua otetaan seuraava verikoe ja sitten vielä yksi koe kaksi tuntia kokeen alusta.

Kun viimeinenkin verikoe on otettu, ryntään ulos labrasta ja ajan pikavauhtia läheiselle ABC:lle tuhdille aamupalalle. Otan päälle vielä pullan. Ajattelen, että ainakin vielä olen terve, joten nautitaan nyt hyvällä omallatunnolla.

Vaikka koko rasituskokeen ajan olo oli ihan hyvä, jostain syystä minulla on tunne, että tämä ei hyvin pääty. Seuraavana päivänä en ylläty yhtään, kun kesken työpäivän neuvolan terveydenhoitaja soittaa. Sokerirasituksessa kaksi kolmesta verikokeesta oli pielessä. Ainoa normaali arvo oli paastoarvo, joka on sinänsä erikoista, koska myöhemmin juuri aamun paastoarvot ovat ne, joiden vuoksi joudun aloittamaan insuliinihoidon.

Yksikin viitearvot ylittävä tulos sokerirasituksessa tarkoittaa, että tulevalla äidillä on raskausdiabetes. Minut on siis juuri leimattu sairaaksi. Hieman ihmetyttää. Suvussani ei ole diabetesta. Toki painoindeksi ennen ensimmäistä raskautta on 28, kun normaalin yläraja on 25. Tämä voi olla syynä raskausdiabetekseen. Tiedetään, että ylipaino on raskausdiabeteksen riskitekijä. Toisaalta iso osa raskausdiabeetikoista on normaalipainoisia. Tämän sairauden syyt ovat melko pitkälti vielä tuntemattomia.

Kun saan kuulla neuvolan tädiltä sairastavani raskausdiabetesta, tunteet ovat ristiriitaiset. Toisaalta jännittää, mitä nyt tapahtuu ja toisaalta surettaa, ettei tästä raskaudesta tule ns .normaalia raskautta. Kun kyseessä on ensimmäinen lapsi, toivoisi, ettei kaikkien tavallisten raskaushuolien lisäksi tarvitsisi ottaa vielä tällaista murhetta kantaakseen. Pelkään, että lapsesta kasvaa megalomaanisen suuri ja että synnytyksestä tulee täysi katastrofi. Mietin, miten ihmeessä selviän kaikki tulevat kuukaudet, jos joudun rajoittamaan sokerin syöntiä. Irtokarkit ovat minulle elämän eliksiiriä. Kauhistuttaa ajatuskin monesta kuukaudesta ilman niitä. En osaa murehtia oman tai vauvan terveyden puolesta, vaan tuskailen oman karkinhimoni kanssa.

Koulutukseni ei suojaa minua Tohtori Googlelta: Istun koneelle ja alan etsiä tietoa raskausdiabeteksesta. Päädyn Vauva- ja Kaksplus-lehtien keskustelupalstoille, joissa muut painiskelevat saman diagnoosin kanssa. Huomaan, että keskusteluissa toistuu sama lopputulos: Poikkeava sokerirasituskoe (eli diagnosoitu raskausdiabetes) on monella, mutta juuri kukaan ei ole joutunut käyttämään insuliinia. Yleisesti ottaen insuliinihoidon aloitus tuntuu olevan suurin piirtein pahinta, mitä raskaana oleva joutuu kestämään. Toki tässä vaiheessa olin itsekin varma, että pystyn selättämään tämän ongelman kovalla itsekurilla. Olin väärässä.

————————–

Tämä kirjoitus aloittaa vieraskynäsarjan raskausdiabeteksesta.

Kirjoittaja on lääkäri, kolmen pienen lapsen äiti ja kolminkertainen raskausdiabeetikko.
Kaikki sarjan kirjoitukset täällä.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä