Painonpudotus veti verensokerinkin alamäkeen

Maaliskuun puolessavälissä aloitin kenties jokavuotisen painonpudotusprojektini. Tavoitteenani ei niinkään ole rantakunto vaan se, että vaatteet jatkossakin mahtuisivat päälle.

Sokerivammaisen elämää 11.3.2016

Kävin baarissa ja join olutta. Mitäpä sitä turhia asiaa kaunistelemaan. Kaatokännistä ei nyt kuitenkaan ole kyse, vaan tarkemmin sanottuna kumosin kurkkuuni illan aikana ensin kaksi puolen litran tuoppia keskiolutta ja kaksi kolmasosalitran vetoista lasillista brändylonkeroa. Aikaa tähän urakkaan tarvitsin viisi tuntia.

Ilta meni sinänsä ihan mainiosti – maukasta seuraa ja iloista olutta riitti. Kotiin päästyäni verensokerini kuitenkin kyykkäsi. Olin hädin tuski ehtinyt yöpalaa puraista, kun sensorini alkoi väristä ja piipittää. Taisi olla illan viimeinen bolus liikaa.

Tosiaan, bolustin kyllä alkoholijuomille, vaikka esimerkiksi Diabetes-kirjan ryyppäysohjeet sanovat, että niin ei tulisi tehdä. Joku vinoilija saattaisi nyt tokaista että siitäs sais, mitäs et noudattanut neuvoja.

Mutta mietitäänpä asiaa tarkemmin: verensokerini pysyi hyvinkin tasaisena sen koko illan ajan, notkahdus tuli vasta illan päätteeksi kotona. Oluen hiilihydraatit ovat ihan todellisia. Jos niille ei bolusta, verensokeri nousee tuhottoman korkealle. Ensimmäisen juoman kohdalla alkoholin vaikutuskaan ei ole niin suuri, että se ehtisi maksan glukoosihanoja sammuttaa.

Mistä sitten tällainen verensokerin notkahdus johtuu? Eihän tämä suinkaan ensimmäinen baari-iltani ollut. Samoja juomia ja samalla tahdilla olen juonut ennenkin.

Salakavala ongelma piilee päällekkäisissä insuliiniannoksissa. Ja kenties siinä, että laihis on saanut glukoosivarastot tyhjenemään maksastani ja lihaksistani. Laihtuminen perustuu elimistön energiavajeeseen, ja kun ruokamäärää pienentää, vähenee myös hiilihydraattien saanti. Glykogeenivarastoihin ei riitä täytettä.

Yksi maksan lukuisista tehtävävistä on liruttaa jatkuvasti glukoosia vereen pienenä virtana. Sillä tavoin (ainakin terve) elimistö pitää verensokerin tasaisena läpi vuorokauden. Mutta minkäs teet, jos tankki on tyhjä. Varastosokeria ei ole. Pienikin insuliinimäärä saa ylivoimapelin päälle.

(Tämä on tietysti vain omaa spekulaatiotani, ei tieteellistä faktatekstiä.)

Sokerivammaisen elämää 12.3.2016

Sama ilmiö muuten toistui myös seuraavana päivänä. Silloin ei alkoholilla ollut osuutta asiaan. Tarkoitukseni oli edistää kilojen karisemista, joten kävin pyöräilemässä.

Söin aamupalan lisäksi ylimääräisen välipalan ennen fillaroimaan lähtemistä; taas tuntui siltä, että pienikin ylimääräinen insuliinipisara kääntää verensokerin äkilliseen laskuun. Basaaliakin pienensin, mutta auttamatta liian myöhään; ei siitä hyötyä ole, jos vähennyksen tekee vasta juuri ennen lenkille lähtöä. Basaalisäätö kun näkyy ja tuntuu parin tunnin viiveellä.

Muutamasta kymmenestä ylimääräisestä hiilarigrammasta huolimatta sensori alkoi jo alle puolen tunnin pyöräilyn jälkeen näyttää alaspäin osoittavaa nuolta verensokerin laskun merkiksi. Söin energiageelin, 20 g hiilihydraattia. Pian sen jälkeen söin toisen. Verensokerin lasku pysähtyi normaalilukemien alarajoille.

Sata grammaa hiilihydraattia ilman insuliinia ja meinaa tulla hypo? Jo nyt on kumma.

Päätin lyhentää lenkkini puoleen siitä mitä ajattelin ajavani. Sekös harmitti, sillä parin tunnin pyöräily on mainio tapa saada etuponttooni tyhjemmäksi.

Kotona vedin kunnon hiilarimätön kiduksiini. Pitää näköjään syödä kunnolla, että jaksaa laihduttaa.

Kuva: Hazelisles. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä