Yleinen 13.12.2015 Maaret Weide

Naisille rintojen tutkiminen on tärkeä asia jotta mahdolliset muutokset havaittaisiin ajoissa. Myönnän, että itsellänikin se on satunnaista. Kuukauden ensimmäinen lauantai voisi olla helppo muistaa samalla kun käy saunassa. Jalkojen hoito ja tutkiminen on kuitenkin tehtävä päivittäin ja tarvittaessa vaikka heti, kun tuntee jotain poikkeavaa jaloissaan.  On se sitten hiertymä tai verenpurkauma.

Jalkojen tutkiminen kuuluu diabeetikon vuositarkastukseen

Jalkojen hoito ja tutkiminen on diabeetikolle tärkeä asia. Olin diabeteshoitajani vastaanotolla vuosikontrollissa. Kaikki oli hyvin verikokeiden osalta, HbA1c 6,4 %, verenpaine 120/60 (pulssi 70) ja sydänfilmikin kunnossa. Vuoden alusta olin saanut pudotettua painoa seitsemän kiloa. Vielä olisi muutama kilo jäljellä siitä tavoitteesta, että pääsisin polven tekonivelleikkaukseen. Olin siis positiivisella mielellä, kun kaikki tuntui olevan kunnossa ja hyvällä mallilla.

”Jaa mutta miltäs sinun jalkasi näyttävät”, totesi diabeteshoitajani. Jalkojen kunnon ja tuntoherkkyyden mittaaminen kuuluu diabeetikon vuositarkastukseen. Olin käynyt pari viikkoa aiemmin jalkaterapeutilla ja tiesin jalkojeni olevan kunnossa. Kesän jäljiltä karheat kantapäät oli raspattu ammattilaisen ottein kuntoon samalla kun varpaiden välit ja jalat tarkastettiin muutenkin. Jalkaterapeutilla käyn säännöllisesti noin kolmen kuukauden välein, joten mikäpäs siellä nyt voisi vialla olla. Vai voisiko?

Jalkojen tunto oli kunnossa samoin varpaiden välit, mutta toisessa kantapäässä oli musta täplä – ison nuppineulan pään kokoinen. Se oli  sen verran kohollaan, että minun olisi pitänyt tuntea se itsekin päivittäin jalkoja rasvatessani. Musta täplä oli juuri sen jalan kantapäässä, jonka polven leikkaukseen odotan aikaa. Täplä ei ollut mustasta sukasta tarttunut nyöhtäpallo eikä mitään muutakaan rapsuttamalla irtoavaa. Ohjeella ”seurataan, ehkä se on verenpurkauma” lähdin vastaanotolta kotiin. Pelko hiipi mieleeni, entäs jos se estää leikkauksen?

Google tuo kaiken tiedon ihmeteos oli illan aikana ahkerassa käytössä. Karmeiden kuvien lisäksi löysin myös hyvää tietoa diabeetikon jalkojen hoidosta. Seuraavana päivänä soitin jalkaterapeutilleni kysyäkseni oliko kantapäässäni ollut mitään jalkahoidossa käydessäni. Tiesin, että hän olisi kyllä siitä sanonut jos olisi ollut. Verenpurkaumaksi hänkin sitä epäili ja kysyi olinko astunut paljain jaloin jonkin terävän päälle. Kyllä, olin astunut keittiössä lattialle kuivuneen ruisleivän ja eteisessä kengänpohjassa tulleen kiven murusten päälle. Eipä ollut tullut kuitenkaan tutkittua jalkapohjia sen paremmin jalkojen rasvaamisen yhteydessä. Jalkaterapeutin neuvon mukaan varoin kävelyä muutaman päivän ajan.  Kuinkas ollakaan kantapäästä irtosi rupi. Se oli siis onneksi vain pieni verenpurkauma, joka parani yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Turhaan ei diabeetikoita muistuteta jalkojen päivittäisestä hoidosta. Nyt muistan tutkia jalkani ja katsoa peilin avulla jalkapohjani rasvauksen yhteydessä. Jos olisin tehnyt niin aikaisemmin, olisin itsekin huomannut kantapäässä olleen verenpurkaumaksi paljastuneen pahkuran.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä