Raskausdiabetes 6.11.2017 Deeblogin Vieraskynä

Edelliset kirjoitukset käsittelivät ensimmäistä raskauttani. Sen jälkeen olen saanut vielä kaksi lasta. Myös näissä raskauksissa minulla oli insuliinihoitoinen raskausdiabetes. Sokerirasituskoe tehtiin molemmissa raskauksissa jo alkuvaiheessa.

Toinen raskaus metformiinin ja insuliinin avulla

Toisessa raskaudessa sokerirasituskokeen tulos jäi normaaliksi. En kuitenkaan uskonut, että voisin tällä kertaa selvitä ilman diabetesta. Siksi mittasin sokereita kotona ja aamuarvot olivat tälläkin kertaa koholla. Päädyin taas äitiyspoliklinikan asiakkaaksi. Tällä kertaa minulle aloitettiin ensin metformiinilääkitys. Se on tablettimuotoinen ja otetaan siis suun kautta.

Metformiiini auttoi hetken, ehkä kuukauden. Kun annos oli nostettu korkeimmaksi mahdolliseksi, ei jäänyt muuta  vaihtoehtoa kuin aloittaa taas insuliini. Tämä sujui jo vanhalla rutiinilla. Seuranta äitiyspoliklinikalla, insuliinin säädöt ja muut kuviot menivät samalla tavalla kuin ensimmäisessä raskaudessa. Oma painoni ennen tätä raskautta oli pienempi kuin edellisellä kerralla. Ehkä siitä johtuen insuliiniannokset eivät nousseet korkeiksi, vauva oli pienempi ja synnytys ensimmäistä helpompi.

Kolmannen odotus kahden pienen kanssa

Kolmas raskaus oli luonteeltaan kahden edellisen välimaastossa. Tällä kertaa aloitettiin suoraan insuliinilla ilman metformiinia, koska sen teho toisessa raskaudessa oli melko vaatimaton. Minulla oli tässä vaiheessa kaksi pientä lasta, joten syömisen kanssa en jaksanut olla niin tarkkana kuin olisi pitänyt. Insuliinimäärät olivat pienempiä kuin ensimmäisellä kerralla, mutta suurempia kuin toisella kerralla. Vauva kasvoi melko isoksi ja oli syntyessään noin nelikiloinen. Synnytys ei ollut niin helppo kuin toisen vauvan kohdalla, mutta helpompi kuin ensimmäinen.

Myös näiden kahden myöhemmän raskauden kohdalla oli jo sovittu aika synnytyksen käynnistykseen, mutta ehtivät syntyä ennen käynnistyspäivää. Mielestäni käynnistetyn synnytyksen ja itsestään alkaneen synnytyksen välillä ei ollut suurta eroa, joten käynnistystä ei kannata pelätä.

En ole varmastikaan jaksanut hoitaa raskausdiabetesta näillä kolmella kerralla niin hyvin kuin kuuluisi. Siitä huolimatta kaikki on sujunut hyvin. Vauvat ovat olleet terveitä ja synnytykset ovat onnistuneet hienosti. Ei voi kuitenkaan ajatella, että asia on nyt mennyttä. Riski sille, että saan tulevaisuudessa kakkostyypin (eli aikuistyypin) diabeteksen, on suuri, jopa useita kymmeniä prosentteja.

Diabeteshuoli ei lopu raskauteen

Raskausdiabetes periaatteessa loppuu synnytykseen, joten vauvan syntymän jälkeen sokerimittaukset voi unohtaa. Kaikille raskausdiabeteksen sairastaneille pitäisi kuitenkin tehdä uusi sokerirasitus myöhemmin, joko pian raskauden jälkeen (insuliinia käyttäneet) tai n. vuoden kuluttua (ruokavaliohoidolla olleet). Lisäksi verenpainetta, kolesteroleja, verensokeria ja vyötärönympärystä pitäisi seurata 1-3 vuoden välein. Uskon, että tämä jää usein tekemättä. Pitäkää itse tästä asiasta huolta!

Tähän päättyvät kirjoitukseni raskausdiabeteksesta. Toivon, että olen voinut olla avuksi jollekin samassa tilanteessa olevalle.  Raskausdiabetes ei ole maailmanloppu, vaan sen kanssa oppii elämään.

Kirjoittaja on lääkäri, kolmen pienen lapsen äiti ja kolminkertainen raskausdiabeetikko.
Kaikki sarjan kirjoitukset täällä.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä