14.11.2016 Deeblogin Vieraskynä

Kuusi tarinaa hyposta

Hyvää Maailman diabetespäivää! Tämän vuoden teema on hypoglykemia eli alhainen verensokeri. Teeman hengessä kuusi Deeblogin kirjoittajaa kertoivat hypokokemuksistaan.

40 vuotta ykköstyypin diabeetikkona on tehnyt tehtävänsä ja hypotuntemukset ovat kadonneet. Toujeo insuliini toi insuliinituntemukset sen verran takaisin, että nyt olo on kuin hypoissa verensokerin lähtiessä nopeaan laskuun. Hypotonta #siniranne -päivää! – Maaret

————————

Puhe rientää ajatusta nopeammin. Kohmeiset aivoni käskevät keskittyä. Heti ei voi mennä. Suutun, jos joku väittää muuta. Vastustelen, kunnes tärinä päättää taisteluni. Voisin syödä koko maailman, mutta tyydyn yhteen pillimehuun.  – Emmi

————————

Hypo, joka ei ollut hypo

Eräänä pakkasaamuna olimme palelleet jo reilun tunnin metsässä. Seuranani oli mieheni ja koiramme, joka selvitti etäämmällä jäniksen yöllisiä jälkiä. Päätimme nauttia kuumaa juotavaa lämmikkeeksi. Koska eväsleivästäkin oli puhetta, kaivoin verensokerimittarin paidan alta esiin. Sormeni olivat lämpimät, ja sain niistä helposti pisaran verta liuskaan. Tuijotin näyttöä: 1,7 mmol/l.

Oloni oli normaali. Yritin tehdä tarkistusmittauksen. Mittari valitti liuskan alitäytöstä. Söin eväsleivän ja laitoin sille vähemmän insuliinia. Loppupäivän menin omien tuntemusten mukaan, koska verensokerimittari ei enää toiminut. – Reija

————————

Pojan ollessa 4 vuotta supernopea hypo yllätti meidät. Olimme leikkineet mökillä koko aamun ulkona. Lounasaikaan oli puoli tuntia ja poika alkoi marisemaan ja valittamaan nälkää, joten menimme ykkösmökkiin mittaamaan sokerit. 5,2. Hain kiukuttelevan pojan kanssa makaronilaatikon kakkosmökistä. Ykkösmökkiin palattuamme mittasin verensokerin uudelleen. 2,9! Annoin pojalle pillimehun ja näkkärin ennen kuin lämmitin ruokaa. Nämä kesäiset hypoyllätykset ovat opettaneet, että lämpimät säät ja liikkuminen vähentävät selvästi insuliinin tarvetta. – Maria

————————

Menetin kerran lähes tajuntani runsaan 20 deevuoden aikana. Otin ruokainsuliinia liian aikaisin eli ruoka valmistuikin oletettua myöhemmin. Paikallaolijat hälyyttivät ambulanssin, jonka ei kuitenkaan tarvinnut antaa glukagonipiikkiä, koska olin sohvalla juuri tajuissani.
– Anssi

————————

Juuri hyposta selvinneenä ojennan kaupan kassalle tyhjän pillimehupurkin. ”Maksaisin tämän. Ja voit samalla heittää sen myös roskiin, kiitos.” Ei selityksiä, ei noloutta. Joskus elämä tuntuu olevan pillimehusta kiinni, ja silloin on toimittava ensin ja maksettava myöhemmin.

Pumppu huutaa lähestyvästä hyposta hädissään, mutta tällä kertaa tilanne on jo hallussa ja karkkikuppi sylissä. Hypo – mikä tuplaoikeutus karkinsyöntiin: ”Ei huolta pumppuseni, täällä minä olen jo lääkettä ottamassa!”, tuumin ja korjaan oloani. Yhteisöllistä diabetespäivää sinullekin 🙂 – Sari

 

Vieraskynällä Deeblogiin kirjoittavat vakiokirjoittajien ulkopuoliset tarinoijat.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat