Yleinen 11.11.2016 Anssi Lehto

Muistoissani on vielä nuoruusvuosien 1970-luku, jolloin valmistuin puhelininsinööriksi Riihimäen Tekusta. Silloin oli vain lankapuhelimia, valintalevyjä ja relekeskuksia. Ja puhelimilla vain puhuttiin. Ensimmäinen työpaikkani oli Nokia Elektroniikan palveluksessa ja tiimini kehitteli pulssikoodimodulaatiolaitteita, joilla pystyttiin siirtämään 30 puhelua yhtä aikaa lankaparia pitkin verkkokeskusten välillä. Se teknologia oli suuri edistysaskel. Näistä laitteista oikeastaan alkoi tuo digivallankumous. Oi niitä aikoja!

Koukussa

Nyt jylläävät älykännyt, GSM-verkot ja muut  digihärpäkkeet. Eikä kännyillä enää juurikaan puhuta, vaan enemmänkin whatsappataan, surffataan netissä ja juostaan Pokemonien perässä. Jopa Yksi elämä -projektikin rupesi markkinoimaan Pokemoneja aikuisväestölle. Kyllä senioria vähän hirvittää.

Päivittäin joutuu kauhistelemaan älykännyläisiä, jotka eivät saa katsettaan irti näytöstä, kun kävelevät kadulla, ajavat autolla tai ovat muka tapaamassa kavereita. Laitteiden myyjät tekevät kaikkensa, jotta jokaisella olisi älykännyn lisäksi mukana tabletti ja kotiläppäri, jotka keskustelevat pilvipalvelujen kautta reaaliajassa toistensa kanssa. Tabletit taitavat olla jo huippunsa ohittanut muotitrendi. Mutta ovat aika näppäriä laitteita etenkin senioreille. Itse pitkän harkinnan jälkeen pääsin irti noista tablettien ostoaikaista.

Älykännyjen suurin ongelma taitaa olla nykyisin se, että akkukehitys ei ole pysynyt virrankulutuksen perässä. Joudut lataamaan akkua kovin usein, vähintään kerran päivässä. Samsung yritti Note 7:ssä liikoja ja joutui suuriin ongelmiin tulipalojen ja tappioiden muodossa.

Uin vastavirtaan

Vanha työkännyni Nokia E7 (vm 2012) lopetti toistamiseen lataamisen rikkoutuneen pistorasian johdosta (tyyppivika sanoivat). Se on viimeisiä elokuussa 2012 Salossa kokoonpantuja suomalaisia loistokännyköitä. Pistorasian korjaus olisi maksanut ne toiset 75 euroa, joten anto olla. Vaimoni hyllyttämä Nokia 300 sai kelvata tilalle. Jumakaut, pieni koko ja akku kestää melkein viikon, jippii. Tällä olen nyt tullut toimeen, vaikka siinä on alkeellinen kosketusnäyttö ja yhden näppäimen takana on neljäkin kirjainta.

Kannan vanhaa Nokiaani aina mukanani, sillä onhan se jonkinmoinen apuväline mahdollisissa diabetesongelmissa. Etenkin silloin, kun menen yksin vaikka mökille. Puheluita en enää juurikaan saa, koska olen keskittänyt lähes kaikki nettitoimintani kotiläppärin sähköpostiin ja Facebookiin.

Tulevaisuus ?

Insinöörinä kuitenkin kalvaa mieltä tämä deeteknologian kehitys ja tulevaisuus. Milloin esimerkiksi insuliinipumpun kaikki ohjaustoiminnot, graafit ja raportit löytyvät android- tai ios- älykännystä ilman. Vielä kuitenkin odottelen ja odottelen, milloin ryntään kaupoille.

Luupaavia ratkaisumalleja on lähiaikoina tulossa markkinoille. Suomeenkin vihdoin rantautumassa oleva FreeStyle Libre on saamassa hyvän ja ilmaisen LibreLink -sovelluksen, minkä avulla älykänny (toistaiseksi vain androideihin) korvaa Libren lukijan. Silloin ei tarvitse enää kantaa verensokerimittaria mukana. Valitettavasti Libren sensorin käyttöaika on vain kaksi viikkoa. Tähänkin on luvassa pidennystä Rochelta, Accu-Chekin valmistajalta.

Tämä toinen merkittävä edistysaskel on Accu-Chekin uuteen insuliinipumppuun liitettävä ihonalainen sensori, minkä käyttöaika on jo kolme kuukautta. Sensorin laitto on kuulemma hyvin yksinkertainen toimenpide. Käy katselemassa tuota edistysaskelta netistä: Accu-Chek Insight CGM system

Tommy Hellsten: Puhelin on pahimmillaan päihde, pian tarvitaan vieroitusklinikoita.

 

 

 

 

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä