Olen tyytyväinen, että pitkät työmatkat ovat vaihtuneet vauvan odotukseen. Yöt ovat loppuraskauden takia risaiset. Aamut alkavat mahan kampeamisella sängystä, pojan verensokerin mittauksella ja pitkävaikutteisen insuliinin pistoksella. Sen jälkeen aamupalaa laittamaan; silmät tihrussa.
Esikoinen odotti innokkaasti eskarin aloitusta koko viime vuoden. Tarhan viskaripäivinä hän aina ilmoitti ylpeänä, kuinka hän menee ensi syksynä eskariin, ja viimeinhän se elokuussa tapahtui.
Eskari ihan tosiaan alkoi.
Ainut ongelma, oli että veresokerit olivat säätöyrityksistä huolimatta sekaisin.
Vuoden vaihteessa tein uuden vuoden lupauksen huolehtia itsestäni, mutta mitä se tarkoittaa ja mitä se edellyttää minulta diabeetikkona?
”Montako perunaa söit? Söitkö koko leivän? Otitko maitoa lisää?”
Esikoisellamme todettiin 3,5 vuotiaana tyypin 1 diabetes. Eli noin 3 vuotta sitten. Sairastuminen tuli yllätyksenä meille, koska suvuissamme ei ole muita 1 tyypin diabeetikkoja. Opimme nopeasti d:n hoidon ja muistamaan ulkoa yleisimpien ruoka-aineiden hiilihydraatit, mutta nykyään omatoimisen 6 vuotiaan perässä on vaikea pysyä ruokapöydässä.
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Reija Helkkula
Salla Vähäkangas
Sari Pihlava
Teija Sihvo