4.10.2016 Kalle-Ville Ruohonen

Tuntematon potilas?

Tiedämme oikeat askelmerkit tämän diabetes kakkosen omahoitoon – eikö vaan? Liikunta, ravinto, terveet elämäntavat ja kaikki muukin on meille selvää kuin pläkki, joten lopetankin tämän blogini tähän ja toivotan mahdollisille lukijoille hyvää jatkoa jos oma ei piisaa.

Listaan nyt kuitenkin muutamia asioita muistin virkistämiseksi ja näppäilen mietteitä, joita tämä yhden miehen aivoriihi on tuottanut.

Diabeetikoille suositellaan samaa lautasmallia, joka on hyväksi kaikkien terveydelle. Lautasmallia on juuri päivitetty pienin viilauksin, mutta mitään radikaalia muutosta ei ole tehty. Toisaalta ihmisiä vokotellaan kaikenkarvaisilla (?) ihmedieeteillä ja itseoppineet ”asiantuntijat” tuputtavat silkkaa huuhaata! Näiden suhteen kannattaa olla kriittinen ja luottaa todellisten ja virallisten asiantuntijoiden suosituksiin ja ohjeisiin. Asiallista tietoa jakavat mm. Diabetesliitto, terveydenhuolto ja netissä esim. Kuluttajaliiton ”Syö hyvää” -sivusto syohyvaa.fi  kuten myös ”Sydänmerkki” sydanmerkki.fi

Liikunta on kaikille ihmisille tärkeää. Erityisen tärkeää se on meille diabeetikoille, eikä liene montaakaan sairautta tai vaivaa jonka vuoksi lääkäri kieltäisi liikunnan. Kaikenlainen arki- ja hyötyliikunta on helppoa kuin valehtelu, eikä se ole hinnan kiroissa. Monesti käy kuitenkin niin, että palo liikkumiseen sammuu heti kohta, koska tuloksia ja muutoksia ei saavuteta ja huomata heti. Kehossamme tapahtuu liikunnan ansiosta paljon asioita, joita emme itse huomaa ja jotka tulevat ilmi vasta laboratoriokokeissa tai konkretisoituvat viiveellä jolloin itsekin ne vasta huomaamme. Liikkuminen ja oikeanlainen ravinto tekevät yhdessä juuri sen mitä tarvitsemme; terveydentila, mielen vireys ja hoitotasapaino pysyvät aisoissa ja jopa paranevat.

Liian monille ruokavalion noudattaminen ja liikunta – anteeksi vaan – ovat asioita joihin suhtaudutaan kielteisesti. Syynä on usein joko junttimaisuus tai välinpitämättömyys omasta terveydestä. ”Ylhäältä” tuleva koetaan usein orjuuttavaksi ja kansallisluonteemme mukaisesti on jaloa pullikoida vastaan, vaikka tämä kapinahenki koituisi lopulta omaksi tappioksi. ”Mua ei tartte neuvoo! Lanttua tai turnipsia en rupee jälttämään, enkä lähde lenkkipolullekaan kun siellä pumppu voi tiltata ja aortta haljeta, saatana! Mulla on hyvät lääkkeet.” Luulen kuitenkin, että jokaiselle löytyy oma polku ja askelmerkit joita noudattaen tämä itsehoito saataisiin parempaan kuosiin ja tuottamaan tulosta niin yksilölle, kuin yhteiskunnallekin. Mutta miten?

Ajatukseni: Lääketieteellisen tutkimuksen ja neuvonnan lisäksi niin ”vanhojen” kuin ”uusienkin” diabeetikkojen ravintotottumukset, elämäntavat ja -tilanne kartoitetaan ja kirjataan ylös tarkemmin kuin nykyisin. Näiden pohjalta asiakkaalle räätälöidään ravinto-/kuntoilusuunnitelma jossa huomioidaan hänen rajoitteensa, mutta myös motivaatio ja mielenkiinnon kohteet. Painavana tekijänä toimisi painoindeksi. Kaikki asiakkaan rajoitteet kremppoineen listattaisiin ylös ja loppuyhteenvetona hänelle tulostettaisiin ”ravinto-/liikuntasuositusresepti”, joka oikeuttaisi hänet vaikkapa pieniin etuuksiin. Monissa kunnissa on maksuton liikuntaluotsi tai -neuvoja, joilta saa tukea ja neuvoja paitsi henkilökohtaiseen liikuntaan, niin myös varustevalintoihin. Kuntoliikuntaan saanee apua ja vinkkejä myös urheiluseuroista. Oletan, että ravintovalistusta saa esim. Martoilta ja muitakin alan organisaatioita lienee. Tämä kaikki edellä mainittu tulisi vain organisoida virtaviivaiseksi ja toimivaksi kevyeksi järjestelmäksi. Tarkoitus ei ole, että keksitään uusi raskas organisaatio vaan jo olemassa olevat tahot tekisivät yhteistyötä uudella tavalla. Kaiken perusta on tietysti asiakkaan sitoutuminen, jota auttaisi pienet porkkanat ja tsemppaus.

Luulen, että varsin monelle iäkkäälle ihmiselle uuden aloittaminen on korkeahkon kynnyksen takana – varsinkin jos on kyse ravintotottumuksista tai liikunnasta. (Eivät kaikki toki ole mitään sohvaperunoita!) Kannustava ja aluksi tuettu toiminta saattaisi napata tällaisia ihmisiä mukaan, eikä aiemmin mainitsemani porkkanakaan olisi pahasta. Kun asiakkaasta olisi tehty mainitsemani kartoitus, niin hänet ohjattaisiin hankkimaan asianmukaiset varusteet. Monet eivät oivalla jalkineiden tyypin ja laadun merkitystä liikunnassa; lenkkeillään kaiken maailman viulukotelot jalassa ja ihmetellään kun jalat kipeytyvät. Vähempikin tappaa innon. Sienestämään mennään suurin piirtein Giorgio Armanin lakeerikengissä ja silinterihattu päässä. Varusteet tattitarhaan kulkevat mukavasti muovikassissa, jossa eväänä on Tupla-patukka (Maxi) ja juomana Red Bull. Juuri tällaiset asiat pitäisi saada ohjauksen piiriin.

Ohjaus voisi mennä jotenkin näin: Jorma 55 vuotias, BMI 34, Diabetes 2. Toteuttaa ruokavaliomuutosta. Kiinnostus lenkkeily ja retkeily, joita harrastanut viimeksi 15 vuotta sitten. Nivelrikkoa polvissa, nyt lenkkeillyt omatoimisesti, mutta jalat kipeytyneet ja siksi vastaanotolla. Suunnitelma: liikuntaneuvoja ohjaa oikeanlaiset jalkine- ja varustevalinnat lenkkeilyyn ja erikseen retkeilyyn sekä ohjeistaa liikunnan määrän ja laadun. Ohjataan myös vesijuoksuun. Jne…

Kaikkien jaettavien lippu-lappujen ja esitteiden lisäksi olisi hienoa saada itseään koskevat käyttö- ja ylläpito-ohjeet.

En tiedä kuinka vaikeaa tai helppoa eri organisaatioiden ja toimijoiden olisi lyödä viisaat päänsä yhteen ja toteuttaa tämänsuuntainen toiminta. Terveydenhuolto, Diabetesliitto, diabetesyhdistykset, Martat, kunta, kaupunki, yritykset, urheiluseurat… onhan noita mahdollisia toimijoita, mutta se koordinointi ja ajatuksen saattaminen toimivaksi? Asiakkaalta tämä vaatisi sitoutumista ja seurantaa, mutta orjallista tästä ei saisi tulla. Porkkanana on fakta, että näin elämänlaatusi paranee ja elät pidempään, säästät itsellesi ja persaukiselle Suomelle! Niin – ja sokeritasapaino edellä tätä asiaa toteutettaisiin!

Onkohan verensokerini matalalla kun tulee horistua kaikenlaista? Tuskin se on syynä, sillä ”Käypä hoito”- suosituksista löytyy tietoa näistä asioista virallisemmin ilmaistuna. Mielestäni nämä asiat pitäisi saada toteutuksen tasolle. Taidanpa alkaa seuraavaksi värkkäämään lomakepohjaa…

58 -vuotias maaseudulle rauhaa, hiljaisuutta ja itseään etsimään palannut oloneuvos - rauha ja hiljaisuuus ovat kyllä löytyneet... Luonnehdittu mm. melko iäkkääksi murrosikäiseksi ja maailman remonttimieheksikin. Luonto on elämäni eliksiiri.

Kommentit tähän postaukseen

    1. Anssi

      Eli piti kirjoittaa Hyvä reppu ja reissumies!, mutta täällä ei näköjään pysty korjaamaan tekemisiään????

  1. Maaret

    Osuitpa Kalle-Ville asian ytimeen, joka koskee niin kakkostyypin kuin ykköstyypinkin diabeetikoita. Ja koskee myös lapsia, joiden liikuntamääristä on mediassa paljon viime aikoina kirjoitettu. Moni asia on meistä itsestämme kiinni, mutta ohjausta ja valistusta tarvitaan. Jos kakkostyypin diabeetikko ei diagnoosin saatuaan saa muuta kuin reseptin käteen niin silloin ollaan hakoteillä. Marttana olen samaa mieltä kanssasi, että martoillakin on paljon annettavaa ihmisten ohjaamiseen terveellisen ruuan äärelle. En malta olla laittamalla tähän Marttojen linkkiä, josta löytyy lisätietoa marttojen ruoka-asioista
    http://www.martat.fi/ruoka/

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat