Yksi päivä ykköstyypin elämässä
Ajattelin yhden päivän ajan laittaa ylös kaikki ekaluokkalaisen ykköstyypin diabetekseen liittyvät asiat. Mitä on otettava huomioon, mitä hoitotoimenpiteitä teemme. Katsotaanpas minkälaisen listauksen saan aikaiseksi! Päiväthän vaihtelevat laidasta laitaan, kurkataan tähän päivään.
7.01
Aamuvirkut pojat heräävät. …Dee-poika kurkkii pumpusta kelloa, ja huomannut että se on yli 7. Arkena tai pyhänä seitsemään saakka sängyssä pysyminen on jo hyvä saavutus! Aamurutiini on ollut jo jonkin aikaa sama; dee-poika mittaa itse verensokerin (8.1 mmol näyttää mittari) sekä kalibroi sensorin (kuva yllä) ja korjaa, jos pumppu korjausta tarjoaa. Näpyttely sujuu jo ammattimaisin elkein! ”..Joo, saatte mennä leikkimään, äiti tulee kohta!”
7.15
Pyydän poikaa laittamaan pumppuun ”viivalla kakskyt”. Tämän teemme joka aamu noin vartti ennen aamiaista. Suomennoksena tämä tarkoittaa siis, että syötämme pumppuun 20 hiilihydraattia jo ennakoiden aamiaista varten. Tämä on koettu minimimääräksi, minkä verran hiilareita ainakin aamiaisella menee. Saamme siis insuliinin jo kehoon vaikuttelemaan hyvissä ajoin ennen syömistä välttääksemme hankalan, korkean sokeripiikin aamiaisen jälkeen. Miksi viivalla? (Eli ilman vs. arvoa) Siksi, koska aamun mittauksen yhteydessä jo korjasimme hieman liian korkean vs-arvon.
7.32
Aamiaiselle! Mitäs saisi olla? Ruisleipä voilla ja juustolla, maitolasi, pikku rahkajugurtti (Lidl) ja puolikas omppu. Ok. 13hh + 6hh (laktoositonta maitoa) + 8hh + 5hh. Eli yhteensä 32hh. 20hh oli jo siis laitettu, eli syötetään pumppuun laittamatta oleva hh määrä, eli 12hh. Ei muuta kuin aamiainen ääntä kohti ja pukemaan.
09.49
Pumppu ei olekaan hälyytellyt aamupäivän aikana (!), joten kaikki näyttää olevan kohdillaan. Pumpun näytöstä kurkatessa käyrä näyttää olevan suhteellisen tasaista, kasin pintaan, joten annetaan olla. Lounaaseenkin on vielä aikaa.
11.03
Lounas! Noin kaksi desiä makaronia, pestolla ja jauhelihalla höystettynä. Ketsuppia päälle sekä maitolasi. 30hh + 4hh + 6hh. Mittaus sormesta näyttää, että sensori on suht oikealla tasolla. Syötetään pumppuun 40hh. Verensokerimittaustulos läjähtääkin pumpun näyttöön automaattisesti. ..Ainiin! Ennen viimeistä napin painallusta hoksaankin, että ollaan lähdössä pyörälenkille lounaan jälkeen. Ok, vähennetään hieman ehdotetusta insuliiniannoksesta. Eipäs mene matalille niin helposti; liikunta kun tahtoo verensokeria laskea. Ennemmin ennakoiden kuin sokeria tankaten matkalla.
12.07
Pyöräiltyämme jonkin aikaa pysähdymme juomaan vettä ja kurkkasimme myös sensoria pumpusta. Ok, hyvältä näyttää, ei muuta kuin huoletta kotia kohti!
13.49
Välipalaa! Ennen välipalaa toiveissa olisi tasainen sensorin käyrä, jotta voitaisiin kalibroida. Tällä kertaa nuoli on alaspäin, eli kalibrointi jää tehtäväksi myöhemmin. Ruisleipää, maitoa, porkkanaa ja pieni jäätelöpuikko herkuksi. 13hh + 6hh + 10hh. Pumppuun syötetään siis 29hh. Pumppu annostelee oikean määrän insuliinia verensokeriarvon huomioonottaen.
16.20
Päivällinen on valmistumassa, kurkataan tähän väliin vs-lukemaa pumpusta, josko käyrä olisi tasainen. Jes! Nyt kalibroidaan. Suht samoissa lukemissa mennään, tällä kertaa sensori toimii moitteetta.
16.58
Syödään! Lohisoppaa, lasi maitoa, kurkun ja paprikan siivuja. Näyttää onneksi maistuvan. Keiton hiilareitten arviointi on hieman haasteellista, perunat ovat ainoa hiilihydraattia sisältävä aines. Silmämääräisesti 20hh + 6hh. Sensori on näyttänyt tänään tosi hyvin paikkaansapitäviä lukemia, että syötetään sensorin näyttämällä vs-arvolla 26hh.
18.14
”Äitii, piiiipppaa!”, kuuluu yläkerrasta. Jaahas, matalan verensokerin hälytys, tunnistan hälytysäänen. ”Kuittaa häly, mitä sensori näyttää? Mikä olo?”, huutelen yläkertaan. ”Neljä piste nolla yhellä alas! Ihan hyvä olo!”, kuuluu vastaus. Poika tulee käymään alakerrassa ja mitataan vs sormesta; 3.9. Ei ole vielä matalaa oloa, joten otetaan lasi maitoa, 6hh. Sensorin käyräkin näyttää suht tasaiselta, eli menossa juurikaan alemmas. Tuo 6hh todennäköisesti riittää korjaukseen. …Taisin siis arvioida keiton hiilarit pikkuisen yläkanttiin.
19.30
Iltapalalle! Sensorin lukema ei näytä nuolia, joten voidaan mitata verensokeri ja kalibroida. Paahtoleipää, maapähkinävoilla ja mummon mansikkahillolla (vähemmän sokeria!). Kaveriksi porkkanaa ja lasi maitoa. 15hh + 4hh (noin tl hilloa) + 6hh. Poika näpyttelee itse pumppuun 25hh.
20.59
Ennen nukkumaan menoa tarkistetaan vielä pumpusta lukema, hyvältä näyttää; 5,4 mmol. Sensorointi antaa öihin turvaa hälytysrajojen kautta, eli tällä lukemalla uskaltaa mennä nukkumaan.
23.13
Pipipii, matalan hälytys. Hälytyksen raja on asetettu 4.0 mmol. Ei siis vielä liian matala, että pitäisi automaattisesti juottaa mehua tms hiilaripitoista. Laitan perusannoksen 30% tunnin ajaksi, toivottavasti vähennys on sopiva.
Loppuyö olikin ihmeellisen tasainen, eikä hälyjä tullut sen enempää!
Tämä esimerkkivuorokausi sujuikin oikein mallikkaasti. Verensokeri pysyi 3,9 – 11,0 välillä koko vuorokauden, mikä on todella harvinaista. Meidän mittapuulla päivä oli mahtava!! Ehkä jossain vaiheessa kirjoitan esimerkin päinvastaisesta päivästä, jolloin mikään ei oikein suju ja verensokerit heilahtelevat laidasta laitaan vaikka mitä tekisi!! Niitäkin riittää. Onneksi välissä on näitä seesteisempiäkin jaksoja!