Ykköstyyppi 22.5.2015 Anssi Lehto

Medtronicin iPro2 -sokkosensori takaolkavarteen teipattuna

Omamittauksia paremman käsityksen verensokerin päivittäisestä vaihtelusta saat rasvakudossokerin jatkuvalla seurannalla eli sensoroinnilla. Sokkosensori asetetaan hoitopaikassa kiinni ihonalaiseen rasvakudokseen viikoksi. Mittaustulosten purun jälkeen insuliiniannoksia voidaan säätää deehoitajan kanssa. Kudossokerin seurannan avulla etsitään erityisesti trendejä eli toistuvasti poikkeavia liian korkeita tai liian matalia verensokeriarvoja, jotta insuliiniannoksia osattaisiin säätää pidemmällä tähtäimellä sopivammiksi. Jotta sensoroinnista saadaan kaikki hyöty irti, on kirjattava muistiin päivittäin kellonaikoineen syömiset (gHH:t), insuliiniannokset ja liikkumiset (kesto).  Koko tutkimuksen ajan mitataan verensokeri normaalisti myös omalla mittarilla vähintään neljä kertaa päivässä. Elämää eletään tavalliseen tapaan. Voit käydä sensorin kanssa muun muassa suihkussa ja uimassa.

Hoitopaikkani on terveyskeskuksessa Pohjois-Vantaalla. Siellä on melko ihanteelliset puitteet. Samassa pisteessä on kokoaikaisia, osaavia deehoitajia, deelääkäri, eri terapeutit, silmäpohjakuvaamo, välinejakelu ja hobis-mittari. Jokaisella vantaalaisella deehoitajalla on työvälineenä sokkosensori, jota pääasiassa ykköstyyppiläiset saavat tarpeen mukaan käyttöönsä viikoksi.  Tällainen sokkosensori on ainoa markkinoilla, melko hintava ja ollut käytössä vähän yli 10 vuotta. Deehoitajani asiakkaista ykköstyyppiläisiä on 25-30 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla alle 16-vuotiaat diabeetikot hoidetaan joko Jorvin sairaalassa tai Lastenklinikalla. Selkeä kehittämiskohde hoitopaikassani kuten koko Suomessa on diabetesrekisterin aikaansaaminen. Rekisteristä tulisi ilmetä diabeetikoiden määrä, -tyypit sekä hoitotulokset. Länsimaiden vertailussa Suomen aikuisten ykköstyyppiläisten sokeritasapaino on heikoimmasta päästä (HS 20.4.2015 Diabeteksen hoito moniammatillisiin keskuksiin, P. Lammi ja J. Juvakka).

Ensimmäinen sokkosensorointini pari vuotta sitten epäonnistui osittain, koska teippaukset eivät pitäneet koko viikon ajan ja noin puolet mittauksista jäi saamatta. Sensori oli tuolloin teipattuna navan lähelle, oli hellekesä ja sillä viikolla tein myös hikisiä metsätöitä. Nyt huhtikuussa ei tällaisia ongelmia ollut ja kiinnityskohtakin oli selkeästi parempi. Teippaus olkavarren takana ei haitannut lainkaan nukkumista.

Sensorointi vaatii deehoitajan luona kolme käyntikertaa, mikä on tämän menetelmän heikkous. Kolmannella kerralla deehoitaja on purkanut sensorin tiedot ja käyrät tietokoneelta sekä  yhdistänyt näihin diabeetikon muistiinpanot. Tämä on se tärkein ja antoisin vaihe, jossa deehoitajan asiantuntemusta kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Hobikseni on viimeisen vuoden aikana pysytellyt 6,5 – 6,9 prosentin haarukassa. Hoitosuositukset ja perustelut deehoitaja kirjaa myös kanta.fi sivustolle.

Kanta.fi:ssä sokkosensoroinnin 14.-20.4. kirjatut tulokseni:
Potilaalla 3/6 yönä liian matalia verensokeriarvoja perusinsuliinin vaikutuksen aikana, matalimmillaan 2,2 mmol/l.
Aamupalan jälkeen säännöllisesti liiallista verensokerin nousua. Välillä vaikuttaa siltä, että insuliini ei ole imeytynyt kunnolla/ollenkaan.
-> Vähennetään perusinsuliini Lantuksen annostusta illasta; 14+9 yksiköstä 14+8 yksikköön
-> Pistänyt aamupalalla ateriainsuliini Humalogia ~1,5 yks/10 gHH, jatkossa pistää ~2 yks/10 gHH
-> Huomio pistospaikkoihin ja niiden entistä laajempi käyttö

Seuraavassa blogissani perehdyn hoitosuunnitelman laadintaan, koska aion ottaa asian esille seuraavan deelääkärikäynnin yhteydessä. Diabetesliiton mukaan tällainen kirjallinen hoitosuunnitelma on vasta 25 prosentilla diabeetikoista. Netissä tästä löytyy tietoa stm.fi/kaste -sivustoilta.

 

 

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä