Marttailen, olen martta.

Mikä minusta tulee isona?

Tuttu kysymys monelle ja ajankohtainen missä iässä tahansa. Aina voi oppia uutta, löytää uusia ihmettelemisen ja oivalluksen aiheita ja jälleen kysyä itseltään voisiko minusta tulla vielä jotain muuta kuin mitä juuri nyt olen.

Olen martta

Aiemmin kirjoitin liikuntaharrastuksestani, mutta olen myös martta. Pois työelämästä siirtyminen jättää aukon. Ihmisellä on taipumus täyttää aukot jollain uudella.

116-vuotias Marttaliitto ei ole kangistunut uomiinsa vaan elää uutta nousua. Uusia, nuoria jäseniä liittyy mukaan toimintaan, joten eiköhän yksi siltä väliltäkin oleva joukkoon mahtuisi. Tikkurilan Martat ovat kotiani lähinnä ja luonnollisin marttayhdistys. Nyt olen oman marttayhdistykseni kässämartta, sillä käsityöt ja kädentaidot ovat aina olleet lähellä sydäntäni löytyyhän suvusta kädentaidon ammattilaisia. Toinen pappani oli nahkuri ja toinen suutari. Liekö toinen tehnyt kenkiä toisen parkitsemasta nahasta, tiedä häntä. Miina -mummu oli ompelija, joka hankki pienen elantonsa Singerin poljettavalla ompelukoneella ja käsin ompelemalla.  Nämä ovat asioita, jotka voivat vaikuttaa siihen, että käsillätekeminen on mieluista itsellenikin.

Kun jostakin innostuu ja lähipiirissä on samanhenkisiä ihmisiä niin viehän se mukanaan esimerkin voimalla. Marttaliitto järjestää runsaasti koulutusta mm. kädentaidoista. Niinpä aloitin vuoden mittaisen Käsityöosaajapassi – koulutuksen. Tavoitteellisuus, opiskeluun tarvittu itsekuri ja se, että se oli mieluisaa ja mielenkiintoista tekemistä ajoivat eteenpäin. Lähes päivälleen vuoden kestänyt opiskelu sai päätöksensä Uudenmaan Marttojen vuosikokouksessa huhtikuussa 2015. Jännitti ja vatsan pohjassa kihelmöi kun käsityöosaajapassin suorittajan tunnushela ripustettiin kaulaani. Olo oli vähän samanlainen kuin diabeteslääkärin vuosivastaanotolla kun miettii ovatko laboratoriokokeiden tulokset kohdallaan.

Hyvähenkinen porukka imaisee mukaansa

Lukijana ehkä mietit miksi diabeetikkona kirjoitan marttailusta Deeblogiin. Mitä yhteistä näillä asioilla on? Diabeetikolle verensokerimittaukset, säännöllisyys ja kurinalaisuus sisältävät samoja piirteitä, jotka liittyvät opiskeluunkin. Intohimoinen liikkuja huolehtii liikkeelle lähtemisestä säännöllisesti ja liikkuu tavoitteellisesti.

Samanhenkinen porukka imaisee mukaansa. Martat ovat imaisseet minut mukaansa. Samalla tapaa hyvähenkinen porukka imaisee mukaansa muussakin toiminnassa, diabetesyhdistyksissä ja Facebook-ryhmissä. Kun sen oman ryhmänsä löytää on vain rohkeasti mentävä mukaan tutustumaan.

Marttailu tekee minulle hyvää. Tunnen kuuluvani johonkin, jossa on mukana samanhenkisiä ihmisiä. Marttailemalla teen itselleni merkityksellisiä asioita, voin hyvin ja toivottavasti läheisenikin hyötyvät siitä. Olen löytänyt uusia ystäviä ja oppinut tuntemaan ihmisiä, joiden kanssa on mukava osallistua yhteisiin tapahtumiin. Sama tunnehan on myös työelämässä. Hyvä työyhteisö on tärkeä eteenpäin kantava voima.

Tiesitkö, että marttailu on naisten lisäksi myös miesten harrastus. Myös yhä useampi  työelämässä mukana oleva marttailee työpaikkojen omissa marttayhdistyksissä. Perustettaisiinko sinunkin työpaikallesi oma ”duunimarttaryhmä”?

Lisää tietoa marttailusta löydät Martat -sivulta.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä