Diabeetikon liikunta
16.4.2015 Maaret Weide

Se pyörii sittenkin – diabeetikon liikuntakokemuksia ja onnistumisen iloja

Kirjoitin aiemmin uudesta elämäntilanteestani ja sen mukanaan tuomasta motivaatiosta panostaa liikkumiseen. Motivaatiota on riittänyt ja olen käynyt tasapainojumpassa ja kuntosaliryhmässä. Liikunnan ilo löytyi. Kahden vakioliikuntaryhmän lisäksi mukaan on tullut sauvakävely, vesijuoksu ja parvekkeella kuntopyöräily.

Liikunta vaikuttaa positiivisesti.

Liikuntaryhmissä meistä jokaisella on omat taustamme olla säännöllisesti mukana. Emme pysty ehkä tekemään samoja harjoituksia, mutta jokainen omien voimavarojensa mukaan.

Liikunta parantaa vointia, mutta se asettaa diabeetikolle omia haasteitaan, jotka on huomioitava ennen harjoittelua. Ruokailu, insuliinimäärät, pistosajankohdat ja pistospaikat liikunnan mukaan vaikuttavat. Extremeharrastajilla nämä vielä korostuvat, mutta ovat tärkeitä asioita tavalliselle tallaajallekin.

Liikunta on itsestä huolehtimista.

Vuoden alussa tein lupauksen huolehtia itsestäni. Lupaus on pitänyt ainakin tähän saakka ja se tuntuu hyvältä. Lihasten käyttäminen on vaikuttanut jäsenteni liikkuvuuteen ja insuliiniherkkyyteni on parantunut.

Liikunnan tuoma yllätys oli se, että miten paljon verensokerini laskivat jo tasapainojumpassakin. Jumpan jälkeen ei ollut puhettakaan, että olisin lähtenyt ilman banaania kotiin. Verensokerin laskeminen ei kuitenkaan ollut hyvä asia. Ravitsemusterapeutin ja diabeteshoitajan kanssa mietimme asiaa ja ratkaisu löytyi. Pelkän vesipullon tilalle tuli sekoitus 1 dl tuoremehua ja loput vettä. Se oli pienestä kiinni, 10 g nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja auttoi pitämään verensokerini tasapainossa jumpan aikana. Kuntosaliharjoitusta varten puolitin ennen harjoitusta syömälleni lounaalle pistämäni insuliininannoksen.

Fyysinen rasitus vaikuttaa verensokereihin on se sitten liikuntaa tai nurmikon leikkaamista, lumenkolausta tai kukkasipuleiden istutusta. Rasitukseen reagoiminen on yksilöllistä ja sen oppii kokeilemalla. Verensokereiden mittaaminen ennen ja jälkeen liikunnan (ehkä välilläkin) on tärkeää. Rauhallinen kävely laskee verensokereita vähemmän ja hitaammin kuin juostessa.

Jos se on hauskaa, se on hyödyllistä.

Jos yrittää liikkua pakosta kun kaikki muutkin tekee niin tai valitsee itselleen epämieluisan liikuntalajin, tulee siitä helposti pakkopullaa. Mieluinen liikuntamuoto ja omalta tasolta aloittaminen vähitellen kunnon paranemisen myötä liikuntaa lisäämällä on tuntunut hyvältä. Olen ollut itselleni armollinen, jos joku päivä olen tehnyt vain lyhyen kävelylenkin tai polkenut kuntopyörää parvekkeella auringonpaistetta ja kukkivia narsisseja ihaillen. Muumimammakin sanoo ”jos se on hauskaa, se on hyödyllistä”.

Se pyörii sittenkin.

Kuntosalilta löysin painollisen hulavanteen. Lapsena hulavannetta osasin pyörittää satojakertoja yhteen kyytiin. Pyörisikö se vielä? Ensimmäisellä kerralla pyörityksiä tuli muutama kymmenen. Nyt kun liikuntaryhmät jäävät kohta kesätauolle voin sanoa, että ”se pyörii sittenkin”. Olen päässyt jo yli kahdensadan.

Kesä tuo uuden haasteen liikuntaharrastukseen. Onneksi kuntopyörä parvekkeella palvelee vaikka taivaalta sataisi äkäisiä ämmiä. Sauvakävellen voin tutustua lähimaisemiin. Sitten kun uimahallikin sulkee ovensa niin toivottavasti järvivedet lämpiävät uimakelpoisiksi.

Lue lisää 1-tyypin diabeteksen ja liikunnan yhdistämisestä
http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/arjessa_ja_vapaalla/liikunta

Bloggaava martta. Luonnossa hortoilu, käsityöt ja marttailu lähellä sydäntä. Ykköstyyppi vuodesta 1975.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: