8.2.2015 Anssi Lehto

112 vai hunajaa ikeniin

Olin Diabetesliiton D1-kurssilla maaliskuussa 2014.  Muistiinpanoihini olin kirjannut viikon annin. Tärkein oivallukseni: ”Hypo ei ole tappava ja ambulanssia ei aina tarvitse tilata.”  Tavoitteeni jatkossa: ”Nauttia elämästä, kun olen hyvässä hoidossa ja vaimo henkivartijana.” Nämä vertaistuella rikastuttavat kurssit ovat meille diabeetikoille parasta antia, koska joudumme jatkuvasti miettimään ja opiskelemaan sairautemme kiemuroita.

Nuorten diabeetikoiden blogissa kerrotaan eräs karmea hätätapaus. Diabeetikko oli koulupäivän aikana menettänyt tajuntansa insuliinisokin seurauksena. Kaverit olivat yrittäneet auttaa ja kaivoivat repusta insuliinit, koska olivat nähneet tämän hoitavan itseään pistämällä. Tämä laski diabeetikon verensokeria entisestään, ja lopulta hän menehtyi. Auttajat yrittivät parhaansa, mutta tietämättömyys kostautui hirveimmällä mahdollisella tavalla. Mitä tämä opettaa meille kaikille? Älä yritä salata sokeritautiasi lähipiiriltäsi vaan ole avoin ja kerro aina ”henkivartijoillesi”, miten heidän pitää auttaa sinua sekä hypon alkuvaiheessa ollessasi sekavassa olotilassa että myös tajuttomana.

Kuinka usein ykkösdiabeetikko menettää tajuntansa?
Tein pikakyselyn ykköstyyppien tajuttomuustapauksista meidän pienessä, mutta aktiivisessa Facebook -ryhmässä (Diabetes Ykkönen -aikuiset). Sain kaikkiaan 24 kommenttia ja yhdeksässä oli kyselyyn liittyvät vastaukset. Tajuttomuudet ovat näiden perusteella aika harvinaisia. Eniten ja tiheimmin yhdellä vastaajalla 4 kpl 17 vuoden aikana, toisella myös 4 kpl 27 vuoden aikana ja muilla 1-2 kpl.

Itse olen menettänyt kerran lähestulkoon tajuntani noin 20 D1-vuoden aikana, kun otin ruokainsuliinia mökillä liian aikaisin tai olikohan se niin, että ruoka valmistuikin myöhemmin kuin oletin. Lisäksi paikalla oli runsaasti väkeä. Niinpä he hälyyttivät ambulanssin, jonka ei kuitenkaan tarvinnut antaa glukagonipiikkiä, koska olin sohvalla makaessani juuri ja juuri tajuissani. Ambulanssin parivaljakko odotti kuitenkin sen ajan, että olin varmasti saanut verensokerin riittävän ylös.

Miten varautua ja kouluttaa lähipiiriä?
Koska tajuuttomuusvaara aina piilee, on syytä varautua ”hyvän sään” aikana. Apteekista reseptillä ja kolmella eurolla ostettavan glukagoni-piikkipakkauksen ongelmana on sen lihakseenpistäminen maallikkon toimesta, lyhyt parasta ennen päiväys ja kotelon iso koko. Hätätilanteessa voi myös piikit ja piikit mennä myös sekaisin.

Minusta paras ja käyttökelpoisin keino tajuttomuuden varalta on hankkia juoksevaa hunajaa (80 HHg/100 g) ja ladata sitä tyhjään liuskapurkkiin. Liuskapurkki kulkee mukavasti ja siististi esimerkiksi matkoilla. Juoksevaa hunajaa kuka tahansa auttajasi pystyy imeyttämään sinuun ikenien kautta, kunhan olet myös muistanut heitä kouluttaa. Ja 10-15 minuutin kuluttua sinun pitäisi tulla taas tajuihisi. Kaiken varalta on paikallaan aina soittaa hätäkeskusnumeroon 112, sillä sieltä auttajasi saavat ammattitaitoista apua ja ohjetta sekä tarvittaessa lähettävät ambulanssin. Luonnollisesti kannat lompakossasi diabeteskorttia, missä on mm. ensiapuohje kuudella kielellä.

Liuskapurkissa kuusi siripiritablettia kulkee kätevästi mukana. Ainakin Accu Chekin ja Bayerin Contour next purkeista etiketit irtoavat helposti, jolloin niistä saa puhtaan valkoisia. Jotkut tuunailevat niistä miniroskiksia purukumeille tai tupakantumpeille.

Tyhjien liuskapurkkien hyötykäyttö
Tyhjien liuskapurkkien hyötykäyttö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

T1D Lada 25 vuotta, pitkään monipistäjä ja 10/2015 alkaen pumppuilija. Pitkäaikaissokeri eli HbA1c eli hobis putosi Libren puolivuotisjakson aikana 53 mmol/mol:sta (7 %) 44:ään (6,2 %). Eläkeläisenä aikaa omahoidolle ja mukana diabetesseura T1D:ssä. Facebook: Insuliinipumppu ACCU-CHEK Spirit Combo käyttäjät, FreeStyle Libre -käyttäjät ja Keinohaimaporukka.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Terttu Olanterä

    Kiitos realistisesta meidän elämän tekstistä ! Tuosta hunajasta sen verran, että itse olen sille allerginen, joten se ei käy! Apteekista saa nykyisin vähän vastaavaa, eli Glogoboosteria, joka on pakattu niinkuin hammastahna ja mutta on tietty glukoosia. Toimii hyvin ! Kiitos tutusta purkkikuvasta ! Mukana kulkee taskuissa ja laukuissa !

    1. seija halme

      Tertulle kommentti! Meitä on ainakin pari luomuhunajantuottajaa joiden hunajaa tilaavat monet, jotka kuulemma ovat allergisia tavalliselle hunajalle. En tiedä mistä allergiasi johtuu, yleensä ihmiset ovat allergisia tuulipölytteisille kasveille ja niiden siitepölyä on vain vähän hunajassa. En kehoita Sinua kokeilemaan, mutta kerron vain. Joka kerta myydessäni allergikoille huomautan, että kokeile ensin taas VAROVASTI. Itsekin voin nimittäin tukehtua, jos saan ruuassa selleriä. Eli tiedän kyllä vaarat. Terv. Halmeen Seija Juupajoelta

  2. Unelma Krakau

    Seurasin läheltä 50-luvulla isäni diabetesta, johon hän sairastui 36-vuotiaana. Muistan, että hänellä oli aina sokeripaloja varalla povitaskussa. Ja siihen aikaan oli insuliiniruisku aikamoinen vehje, jota puhdistettiin apteekkispriillä. Neulatkin varmaan olivat järeämpiä kuin nykyiset? Nykyisin olen nähnyt tuttujen tuikkaavan piikin vatsaan, mutta isäni pisti reisiin ja hauiksiin (?). Tiede on harpannut ison askeleen niistä ajoista.

  3. Reija HelkkulaReija

    On tosi hyvä muistuttaa lähipiiriä aina silloin tällöin diabeetikon insuliinishokin hoidosta. Itse olen painottanut ambulanssin soittamista, koska tajuttomalle ei ikinä saa syöttää mitään tukehtumisvaaran vuoksi. Hunajan sively suun sisäpinnoille poikkeus, mutta valitettavan harvoin sitä on saatavilla ja hätätilanteessa järkeväkin ihminen saattaa unohtaa sen, ettei mitä tahansa suuhun saisi tunkea…

    Osa diabeetikoista voi myös shokissa krampata, joten aloillaan pitäminen ja esim. pään suojaaminen ovat kylkiasentoon kääntämisen lisäksi merkittäviä ensiaputoimia.

  4. KK

    On ihan totaalista valehtelua väittää, että nykyaikana tiedontaso on niin hyvä, että diabeetikko selviää hypotilanteista ja shokkitilanteista hyvin normaalien ulkopuolistenkin avulla. Jouduin itse opiskeluaikana pahan hypolykemian kouriin (vs. alle 1.5) ja sain tosiaan ulkopuoliselta yliopisto-opiskelijalta ”avuksi” useita ruiskullisia insuliinia. Seurauksena vakava aivovamma, josta edelleen 25 vuoden jälkeen pahoja jälkiä persoonallisuudessa, kognitiivisissa toiminnoissa ja käytöksessä.

    Asianaomainen ”auttaja” ei todennäköisesti vielä tänä päivänäkään tiedä, miten hän avullaan pilasi loppuelämäni, Toivoisin että edes media välittäisi oikeanlaista tietoa, ja ihmiset lakkaisivat puhumasta hölypölyä kuten että perunan syömisestä voi saada diabeteksen. Ja yleiseen jakeluun pitäisi saada jokamiehen hypopakkaus käyttöohjeineen, eikä niin että me itse tuunaillaan jotakin liuskapurkeista.

    1. Anssi LehtoAnssi Lehto

      Hyvä idea! Jokamiehen ja -naisen hypopakkaus syntyy kätevästi ja halvalla blogikirjoitukseni ohjeita noudattaen. Diabetesliitto, siribiliitto ja mehiläishoitajaliitto vain saman pöydän ääreen.

  5. Pingback: Saisinko kurkistaa taskuunne? | Deeblogi

  6. Anssi Lehto

    Taskussa aina mukana kierrätysliukapurkissa 6 siripiritablettia. Ja vaimolla mukana beatyboxissa juoksevaa hunajaa.

  7. Pingback: Liuskapurkkiviha - Deeblogi

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat