30.7.2015 Sari Pihlava

Saisinko kurkistaa taskuunne?

– Huhuu, Te lenkkeilevä diabeetikko siellä! Malttaisitteko odottaa hetken? Saisinko kurkistaa taskuunne? Teen tänään pientä kartoitusta siitä, miten te diabeetikot varaudutte verensokerin laskuun liikunnan yhteydessä.

Pop up -tyyppinen katugallupini sai yllättävän myötämielisen vastaanoton. Illan aikana pääsin tarkistamaan monet ja taas niin monet taskut.

Kohderyhmän tunnistaminen ei onneksi tuottanut vaikeuksia: ranteissa kiiltelevät diabeteskorut paljastivat tulijat jo kaukaa. Olipa joku applikoinut lenkkivaatteisiinsa tutun kansallisen sokeripalatunnuksen; muutama muu liikkui kansainvälisemmillä vesillä ja kantoi tunnusmerkkinään sinistä rengasta joka raajassaan. Yksi rohkeimmista näytti ottaneen kerralla pysyvän tunnuksen: diabetes-tatuointia ei olekaan ihan jokaisella, ei ainakaan otsassa.

Gallupia tehdessäni jouduin myös todistamaan monenlaisia tilanteita. Joillakuilla taskut pullottivat vielä täysinä: hyvin olivat säädöt kohdillaan, ja lenkki oli edennyt toistaiseksi ilman ruokailua. Toisille tuntuivat olleen jo hiilihydraatit tarpeen, vain käärepapereita oli enää havaittavissa. Ja olihan joukossa heitäkin, jotka näyttivät unohtaneen tilansa, ja sen myötä eväänsä ihan kokonaan. Mokomat hengellään leikkivät huithapelit! Heidän hoipertelevaa menoaan seurasin vain hetkisen ennen kuin ohjasin heidät varikolle tankkausta varten.

Ja sitten niihin kyselytutkimuksen tuloksiin.

Tuttuja juttuja siellä tuli vastaan. Taskun pohjalle murentuneita Siripirejä, muutama lihvaantunut banaani, pakettiinsa kuivuneita rusinoita ja pari hunajalla täytettyä liuskapurkkia, lieneekö tutun bloggarin inspiroimia. Yhdellä lenkkeilijällä oli kokonainen menu matkassaan, kauniisti muovirasioissa reppuun pakattuna, ja reppu aviopuolison selkään sidottuna. Järkevää kantajan käyttö toki olikin. Jos diabeetikon rasitus olisi eväiden kantamisesta vielä kasvanut, miten paljon niitä olisi tarvittukaan: kottikärryllinenkö?

Suosituimpia eväitä olivat perinteinen pillimehu, Siripirit ja uusi nouseva tulokas: energiageeli. Geeliä muutama diabeetikko puolustikin ponnekkaasti:

– Katso nyt, tässä on ehdottomasti paras tilavuus-hiilihydraattisuhde. Yksittäispakattu tuote myös vakioi hypotankkauksen määrän. Lisäksi pakkaukset ovat niin litteitä, että saan vaivatta taskuun vaikka sata hiilaria.

Vaan eihän tällaisen kyselytutkimuksen tulos ole mitenkään yleistettävissä. Jos seison yhden illan pikkukaupungin rantabulevardilla diabeetikoita haastattelemassa, niin ei se vielä tiedettä ole.

Siksi pyydänkin kepeää keskustelua: Te lenkkeilevä diabeetikko siellä ruudun toisella puolella – mikä on Teidän suosikkieväänne liikunnan yhteydessä? Mitä piilotatte taskuunne ja miksi? Kertokaa se oitis kommenttiboksiin, jos vaikka saisin teiltä uusia ideoita omiin eväsvalintoihini ja samalla vähän vahvempaa näyttöä diabeetikoiden lenkkieväiden variaatioista.

Itäsuomalainen innostuja, jonka elämää ykköstyypin diabetes on tahdittanut vuodesta 1987 alkaen. Pyörittelen töikseni numeroita - kotosalla hämmennän yhteistä soppaa miehen ja teinityttärien kanssa. Luonto, kirpeät kelit, lasten halaukset ja käsillä tekeminen pitävät minut toimeliaana.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Mika HauloMika Haulo

    Lenkille lähden yleensä pyörän kanssa, ja silloin hiilihydraattien pakkaaminen pieneen tilaan on tärkeää. Varsinkin maantiepyörällä lenkkeillessä pitää eväiden lisäksi kaikki muut tavarat (avaimet, sensori ja/tai vs-mittari, matkapuhelin, ehkä myös tuuliliivi tai sadetakki) saada mahtumaan kolmeen pieneen selkätaskuun.

    Geelit ja energiapatukat ovat siis mun valinta. Niitä on myös helppo syödä vauhdissa. Eväät kun eivät ole ainoastaan hypojen ehkäisyyn ja korjaamiseen, vaan energiavarastojen täydentämiseen. Tankkausta tarvitaan pitkillä lenkeillä, kuntotapahtumissa ja kilpailuissa, joissa kampi kääntyy usean tunnin ajan.

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Tuo tarvikkeiden ja eväiden mukanaan kuljettaminen on kyllä ihan oma haasteensa aina lajista riippuen.

      Energiavarastojen tärkeys on myös aiheellinen huomautus. Mun lenkit on yleensä olleet suht lyhkäisiä ja niistä on tullut sellainen mieli, että homman pitäisi hoitua syömättä. Ne harvat kerrat, kun olen parin tunnin pyörälenkkejä tehnyt, onkin olleet loppumatkasta vähän väsähtäneitä, jos on onnistunut liikkumaan ilman hypoja ja syömistä.

  2. Maaret

    Taskuissa ja laukun pohjalla hypovarana SukuLakuja. Ne ovat pienikokoisia, kevyitä, kestävät pitkään tuoreina, eivätkä murskaannu. Yksi SukuLaku 10 HHg.

    Laukussa ja lenkillä taskussa lasten hedelmäsosetta/hedelmäsmoothieta. Korkillinen tuubi on helppo avata ja sulkea, pehmeä pakkaus kätevä kuljettaa niin laukussa kuin taskussakin. Lisäksi ne eivät tarvitse kylmäsäilytystä. Useimmissa on 15 HHg.

    Siripirit, energiapatukat ja yksittäispakatut keksit toki joskus myös, mutta ne murskaantuvat helposti taskussa/laukun pohjalla pyöriessään ja sitten kun niitä tarvitsisi eivät enää oikein olekaan syöntikunnossa.

    Metsäretkillä sitten kunnon retkieväät (voileivät, hedelmä, kahvi jms) puolison selkärepussa.

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Sulla Maaret onkin hyvin vaihtelua vähän joka tilanteeseen. Metsäretkillä kunnon eväät on tärkeitä jo kyllä ihan muutoinkin kuin verensokerin takia 🙂

      SukuLakut kuulostavat kyllä tosi hyviltä ominaisuuksiensa puolesta. Voisi harkita itsellekin käyttöön. Ainoa pelko niiden suhteen on se, että ovatko ne mulle vähän turhan herrrrrkullisia, nykyisin olen ostanut niitä lähinnä karkkipäivänä 🙂

  3. Salla

    Lapsen taskuun laitan JIM-patukoita. Kun on 7 vuotta niitä hypoihin syönyt, eivät ne enää houkuttele herkutteluun. Sukulaku vaatii jonkun verran pureskelua, Jim om höttöistä vaahtoa ohuen suklaakerroksen alla, helppoa syöttää vaikka nukkuvalle hypoilijalle. Suklaa toki murenee kun noita kuljettaa taskun pohjalla, mutta muuten koostumus pysyy suht hyvänä. Ja 1 patukka sisältää 10 g HH.

    Siripirit murenee, Glucoboosterit sain silmilleni leikki-ikäiseltä (mittaa siinä sitten sokereita kun sitä pahuksen geeliä on pitkin sänkyä, lasta ja äitiä) vaikka vs jotain kahden pintaan. Mehu painaa aika paljon ja ennen pitkää litistyy/hajoaa sekin.

    Kun hypo on hoidettu Jimeillä, on lisätankkaukseksi Tupperin mini-babuskassa (kirppikseltä haalittu eri värejä jokaiseen mahdolliseen kassiin ja pussiin) Elovena-keksipatukoita. Niissä on n. 20 HH. Muksu kelpuuttaa tasan yhtä makua, joten niitä on sitten vähän joka paikassa Jimien kanssa. Murenevat kyllä, mutta muruset voi kaataa kääreestä suoraan suuhun ja kuitu hidastaa (toivottavasti) imeytymistä edes vähän.

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Hei Salla ja kiva kun osallistuit kertomalla teidän suosikeista 🙂 Sen verran itselläkin on lapsista kokemusta, että kaikkein tärkeintä taitaa olla se, että hypoeväs on suun mukaista. Yhtälailla olen yrittänyt tarjota heikotusta poteneelle lapselle energiageeliä ja sain täystyrmäyksen osakseni.

  4. Elli

    Mulla useimmiten raakapatukoita (BareBar) tai pikkuaski rusinoita. Nyt on alkaneet raakapatukat tökkiä. Nuo energiageelit alkoi kiinnostaa, mutta niissä on varmaan ihan tavallista sokeria vai onkohan hedelmäsokeria?

    Nykyajan treenivaatteissa – varsinkin kesäversioissa – on niin pienet taskut tai ei ollenkaan, että joku mahdollisimman pieneen tilaan menevä olisi kiva…

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Raakapatukat onkin mulle kokeilematon juttu. Tehdääs vaihtarit: kokeilen joskus niitä, ja sinulle voin suositella energiageelejä. Ainakin mun suosikkigeelin (Dexal, vadelma-mansikka) kerrotaan sisältävän fruktoosia, ei tavallista sokeria. Makujahan noissa oli monia, itse löysin tuon yhden, jolle irvistelin vähiten. Tosi makeita ovat, eli ymmärrän hyvin, jos lapset varsinkaan ei noita halua syödä.

  5. Riitta

    Juoksu- ja hiihtolenkillä hypojen varalta mukana kulkevat GlugoBoosterit. Juostessa ne on helppo saada nieltyä vaikka suu olisi muuten kuiva ja puuskuttaminen tekisi syömisestä hankalaa. Kun taskuja ei juuri ole, on urheilukäyttöön tarkoitettu, ristiselän puolelle kiinnitettävä ”vyölaukku” hyvä.

    Välipaloina käytän myös Lidlistä saatavia myslipatukoita (niitä tuhdimpia viljaa ja pähkinöitä sisältäviä, joissa ei ole suklaakuorutusta eikä lisättyä sokeria). Eivät mene repussa tai taskussa murusiksi ja sisältävät 15 g HH. Myydään kahdeksan kappaleen pakkauksissa.

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Hyviä vinkkejä Riitta! Erityisesti glucobooster vaikuttaa omalla kohdalla testaamisen arvoiselta, korkillinen pakkaus on mainio juttu.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat