Väliinputoajan päiväkirja; kuinka kaikki alkoi

Pissattaa, janottaa väsyttää, huimaa, kylmä hiki, kuuma hiki. Ravaan wc:ssä jopa kahdesti tunnissa ja suu kuivuu. Olen tolkuttoman väsynyt, etenkin syömisen jälkeen. Minun pitää syödä lähes kokoajan jotain ja taas iskee väsymys.

Tämä kaikki alkoi keväällä 2014. huhti- ja toukokuussa. Ajattelin väsymyksen johtuvan avioerostani, muutoista ja muista raskaista elämäntapahtumista. Menin työterveyshuoltoon, josta minut lähettiin aikuispsykiatrille. Sieltä sain lähetteen laboratoriokokeisiin.

Tuloksia odotellessa, luonani asunut ystävättäreni sanoi, että on huolissaan silmiin pistävästä väsymyksestäni. Kuntosalillakaan en jaksanut enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tuntui, että lihaksilta loppui ”paukut”. ”Onhan mulla perussairautena astma, ehkä kaikki johtuu siitä”, ajattelin.

Puhelu työterveyslääkäriltä: ”Verensokerisi paastoarvo on yli suositusten, hakeudu omalle terveysasemalle jatkoselvityksiä varten”. Niin onhan mulla ollut yli 14 vuotta sitten raskausaikana glukoosia virtsassa ja vuosia sitten paastoarvokoholla ja sukurasitus. Palaset alkavat loksahtamaan kohdalleen HOITAJAN väsyneessä aivoissa. Olin kiinnittänyt huomion vain muiden vaivoihin, mutta en omaani.

Painoni oli laskenut entisestään ja huhti- toukokuussa tuntui, että kroppani on aivan sekaisin ja loppu. Olotilani paheni koko ajan ja sairastuin kaikkiin mahdollisiin infektioihin, mm. flunssiin ja angiinoihin. Pystyin kävelemään vain lyhyitä matkoja koirani kanssa ja silloinkin hengästyin ja puuskutin.

Sain ajan diabeteshoitajalle. Hän katsoi minua, 177cm, 70kg, kuntoileva, VASTA 36-vuotias nainen. Oli työn ja tuskan alla, että sain verensokerimittarin seurantaa varten. Onneksi sain, koska se tuli tarpeeseen. Hoitaja ei tahtonut uskoa, että minulla voisi olla 2-tyypin diabetesta.  Sokerirasitustesti vahvisti kuitenkin diagnoosin.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä