26.2.2017 Kirsi Stjernberg

Diabeteskoiraa kasvattamassa

Tuo pulleropallero pienoinen labbispoika, josta teille joulun alla kirjoittelin, on nyt viisikuinen salskea hurmuri. Hän on kasvanut kertakaikkisen käsittämätöntä vauhtia ja oppinut asioita nopeasti. Hän rakastaa metsässä kirmailua ja pehmolelujen retuuttamista yli kaiken. Mutta kyllä hänet on myös helppo houkutella sohvalle kainaloon.

Aivan alussa tuntui, että yöt menevät ranttaliksi ja sisäsiisteyden oppimiseen menisi ikuisuus. Mutta ei sentään. Yöt nukutaan nyt jo enimmäkseen hyvin, eikä vahinkoja sisälle ole sattunut enää aikoihin. Juuri nyt tosin on kiivain hampaiden vaihtumiskausi meneillään ja puruvimma kova. Yksi eteisen nurkka on järsitty, mutta muuten olemme toistaiseksi päässeet tosi vähillä vahingoilla.

Olemme opetelleet Affen kanssa peruskäytösjuttuja osallistumalla koko perheen voimin pentukurssille. Maaliskuun lopulla koittaa viimein odotetun diabeteskoirakurssin aloitus. Kurssille osallistuu viisi koiraa. Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko pari tuntia kerrallaan. Väliajat harjoitellaan kotona. Ryhmässä voi jatkaa juuri niin kauan kuin tarpeelliseksi kokee. Virallista hypokoiraa ei tältä kurssilta tule, mutta diabeteskoiran taidot arjen avuksi siellä on tarkoitus oppia. Odotukset ovat korkealla. Affe on osoittautunut yhteistyökykyiseksi ja innokkaaksi oppijaksi, joten uskoisin hänen nauttivan myös uusista tehtävistään.

Muutaman kerran öisin on käynyt niin, että Affe on ollut erityisen levoton. Kun olen mitannut oman verensokerini tai käynyt mittaamassa tytön sokerit, ne ovatkin olleet alhaalla. Pienen energiatankkauksen jälkeen koirakin on painunut tyytyväisenä takaisin nukkumaan.  On kutkuttava ajatus, että koira ihan itse reagoisi verensokereiden vaihteluihin, kuten olen kuullut joidenkin lemmikkien tekevän. Mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että on sitten niitäkin kertoja ollut, kun itselläni on ollut sokerit matalalla, mutta Affe on vedellyt hirsiä vieressä kaikessa rauhassa. Joten ehkä sattumalla on ollut näissä tilanteissa sormensa pelissä ja meillä sitä opeteltavaakin vielä kurssilla piisaa…

  A nukkuu 2

Tällä välin on saatu nauttia muista koiran tuomista positiivisista vaikutuksista arkeemme. Perheen yhdessä tekeminen ja yhdessä liikkuminen on lisääntynyt. Varsinkin viikonloppuisin koko perhe nauttii yhteisistä metsälenkeistä jo aamupäivisin, mikä on mannaa tuolloin muutoin helposti noususuuntaisille verensokereille.

Koira on myös ihan parasta mindfulnessia. Hyvä mieli löytyy helposti, kun suloinen hännänheiluttaja tulee ovella vastaan. Koiran silittely lievittää stressiä ja vaikuttaa myös sitä kautta verensokereihin suotuisasti. Aina välillä pysähdyn mielessäni ihmettelemään, miten kovasti olen tuohon pieneen otukseen kiintynyt ja miten paljon sen kanssa itse vapaaehtoisesti puuhastelen. Se määrä iloa ja rakkautta, jonka Affe elämäämme tuo, tuntuu heijastuvan ihan kaikkialle.

Yllättäen koira on tehnyt hyvää parisuhteellekin. Nykyään mies voi lähteä kahdestaankin lenkkikaverikseni iltaisin. Aikaisemmin hänestä kävely oli vähän turhanpäiväistä hommaa. Mutta nyt hän kokee lenkkeilyn koiran (ja siinä sivussa minunkin) seurassa mukavan rentouttavaksi. Lenkillä ehtii jutella asioita, jotka ehkä muuten jäisivät kokonaan arjen pyörteissä juttelematta.

Se, että koira tuo omaan elämään niin paljon hyvää mieltä, saa pohtimaan lemmikkien roolia hyötykoirina laajemminkin. Onhan näitä nykyään lukukoiria ja monenlaisia terapiakoiria. Uskon, että koirilla voisi olla tärkeä roolinsa pitkäaikaissairauden aiheuttaminen negatiivisten tunteiden käsittelyssä ja hoitomotivaation tukemisessa. Tällä saralla olisi ylipäätään vielä paljon kehitettävää ihan ihmistenkin toimesta osana normaaleja diabeteksen kontrollikäyntejä. Mitä mieltä olette? Ehkä saisimme terapiakoiria joskus myös diabetesvastaanotoille!?

Ikänsä deeykkösenä elänyt pohdiskelija, joka asustaa rintamamiestalossa miehen, 14-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan deetytön kanssa. Lisäksi meillä on nuori labradorinnoutaja, jota koulutetetaan diabeteskoiraksi. Suuntaan lenkkipolulle aina kun voin, ja koetan löytää aikaa myös uusien asioiden opiskeluun. Olen vihdoin oivaltanut, miten tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja haaveista arkihässäkän keskellä, jota tupladee välillä urakalla haastaa.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat