21.2.2016 Kirsi Stjernberg

Insuliinishokki

Sinä,

joka olet katsellut

tajutonta lasta sylissäsi

tiedät.

Vaikeaa sanoittaa.

Kuitenkin jokainen vanhempi

sydämessään ymmärtää.

Selvisimme säikähdyksellä. Kylläpä säikähdimmekin!

Vaan kaikki hyvin, onneksi. Elämä jatkuu, arki rullaa.

 

Pian asia jo painuu jonnekin taaemmas.

Tämä mahdollisuus nyt vain kuuluu tähän sairauteen.

Insuliinishokki.

Ambulanssimiehelläkin oli diabetes. Sille vähän naurettiinkin.

Kokonaista kolme diabeetikkoa siinä tilanteessa.

 

Vaan eihän se hetki unohdukaan.

Elämänlanka –  miten kevyt nykäisy sen riittäisi katkaisemaan.

Kovin suuren äärellä, niin avuttoman pienenä.

Kiitollisena,  että kaikki meni parhain päin.

Samalla kipeän tietoisena kaiken hauraudesta.

 

Tiesinhän minä, ennestäänkin.

Mutta nyt kannan sitä tietoa vähän syvemmällä sydämessäni.

Se tuntuu lapsia katsellessani.

Ainakin hetken aikaa

muistan rakastaa

vielä entistäkin lujemmin.

 

 

 

Ikänsä deeykkösenä elänyt pohdiskelija, joka asustaa rintamamiestalossa miehen, 14-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan deetytön kanssa. Lisäksi meillä on nuori labradorinnoutaja, jota koulutetetaan diabeteskoiraksi. Suuntaan lenkkipolulle aina kun voin, ja koetan löytää aikaa myös uusien asioiden opiskeluun. Olen vihdoin oivaltanut, miten tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja haaveista arkihässäkän keskellä, jota tupladee välillä urakalla haastaa.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat