6.11.2015 Kirsi Stjernberg

Olisiko aika?

Alkuviikolla jouduin mielenkiintoisen tehtävän eteen. Minun oli määrä leikellä lehdestä kuvia tiettyä tavoitetta ajatellen. Kesken työskentelyn tehtävänanto muuttui niin, että seuraavasta käteen osuvasta lehdestä piti valita viides sivu ja juuri siltä sivulta oli pakko valita jokin sana tai kuva. Käteeni osui tylsä, vanha Apu-lehti, ja sillä viidennellä sivulla ei tuntunut olevan yhtikäs mitään, mitä olisin halunnut leikata. Sanoinkin jo ohjaajalle, että enkö voi valita toista sivua, mutta ohje kuului, että koita nyt vaan kestää ja valita jotakin. Hetken asian kanssa tuskailtuani koinkin oivalluksen: näinhän se menee elämässäkin. Kuljemme kohti tavoitteitamme, kunnes elämä heittää polullemme ihan jotain muuta, ennakoimatonta. Ei siinä sitten sivuja käännellä, vaan otetaan siitä tilanteesta irti se mitä saadaan.

Olisiko nyt siis aika? Nähdä tässä sairaudessa vaihteeksi jotain hyvääkin. Luulen, että olisi.

Kanssabloggarini ovat kaivaneet esiin aiemmissa jutuissaan hyviä puolia diabeteksesta, viimeisimpänä yhteiskirjoituksessaan ”Onneksi on diabetes”. Kai minäkin jotain hyvää sanottavaa keksin.

Bloggaamiseni on tähän asti ollut selvä prosessi. Olen kirjoittanut ulos itsestäni paljon surua ja vihaa. Aiheet ovat ryöpynneet sisältäni tietsikan näppäimistölle melkein itsestään. Nyt tuntuu, että ollaan uuden edessä. Voisin kääntää katsetta kohti valoisampia näkökulmia, ainakin hetkeksi.

Tyttäreni näyttää minulle tässä esimerkkiä. Hän nimittäin tokaisi iltapalapöydässä juuri eilen, että joskus on kyllä ihan kivaa, kun on diabetes. Kun tiedustelin mikä diabeteksessa on hänestä kivaa, kuului vastaus:

”No, se kun koulussa saa mennä kavereiden kanssa aiemmin tunnilta pistämään insuliinin ennen ruokailua. Joskus pääsee ennen muita syömään. Ja joskus saa syödä jotain hyvää siksi kun on matala verensokeri” .

Mitä hyvää oma sairauteni on elämääni tuonut? Ainakin tämän bloggaamisen. Sitä kautta olen alkanut toteuttaa unelmaani kirjoittamisesta. Samalla olen tutustunut mahtaviin ”kohtalotovereihin” ja löytänyt vertaistuen uskomattoman voiman. Kuvittelisin, että oma ja lapsen sairaus on myös antanut vähän ymmärrystä siihen, että ihmisillä voi olla kaikenlaista rankkaa elämässään, vaikkei se aina ulospäin näy. On myös tuntunut mukavalta huomata, että omat blogitekstini saattavat antaa jollekulle jotakin.

On kai sitä muutakin, jos oikein tarkkaan miettii. Tiedän tosi paljon ihmisen kehon toiminnasta, ravinnon ja liikunnan vaikutuksista. Osaan tulkita kehoni viestejä. Ja osaan muuten kyllä tulkita niitä kanssaihmistenkin naamasta tai käytöksen perusteella. Puoliso ja lähimmät ystäväni ovat tottuneet kuulemaan kysymyksen ”koskas olet viimeksi syönyt?”, kun olen yrittänyt saada heitä noudattamaan aiempaa tiuhempaa ateriarytmiä, ihan hyvän mielen säilymisen vuoksi.

Lapseni diabeteksesta tuntuu silti hieman haastavalta löytää hyviä puolia. Mutta onhan se toki hyväkin asia, että diabetes on pakottanut tyttären kasvamaan reippaaksi ja vastuuntuntoiseksi. Kunhan se taakka ei liikaa hänen hartioitaan painaisi. Diabetes ehkä myös pakottaa koko perheen miettimään ruokavalioasioita edes pikkuisen terveellisemmästä näkövinkkelistä. Sitä paitsi, loppujen lopuksi taidan olla siitä kiitollinen, että tyttärellä tosiaan on diabetes, joka oli entuudestaan tuttu ja hoidettavissa oleva sairaus, eikä jotain muuta.

Ikänsä deeykkösenä elänyt pohdiskelija, joka asustaa rintamamiestalossa miehen, 14-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan deetytön kanssa. Lisäksi meillä on nuori labradorinnoutaja, jota koulutetetaan diabeteskoiraksi. Suuntaan lenkkipolulle aina kun voin, ja koetan löytää aikaa myös uusien asioiden opiskeluun. Olen vihdoin oivaltanut, miten tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja haaveista arkihässäkän keskellä, jota tupladee välillä urakalla haastaa.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Maaret

    Niinhän se on monessakin asiassa, että ”ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin”. Mitkään asiat eivät ole yksistään jokotai -juttuja vaikka joskus siltä tuntuisikin. Huonoihin hetkiin ja tuntemuksiin taitaa usein liittyä jokin kolmas tekijä, joka putkahtaa sitten esille toisen asian yhteydessä kapinointina tai jonain muuna reaktiona. Allekirjoitan täysin vertaistuen merkityksen ja sen miten tärkeätä on tutustua toisiin diabeetikoihin.

  2. Lea

    ”Kuljemme kohti tavoitteitamme, kunnes elämä heittää polullemme ihan jotain muuta, ennakoimatonta. Ei siinä sitten sivuja käännellä, vaan otetaan siitä tilanteesta irti se mitä saadaan.”

    Hieno oivallus, Kirsi. Näin juuri minäkin ajattelen.

    Rakkaudella,
    Ystäväsi

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat