Diabetes ja painon pudotus
12.11.2015 Maaret Weide

Kilo kuukaudessa on sopiva painon pudotus

Kilo kuukaudessa on riittävä painon pudotus pitkällä aikavälillä. Tokihan välillä tulee pientä sahausta ylös ja sitten taas alas päin kunhan suunta on oikea. Uskon myös, että tämä tahti on se pysyvän painonhallinnan konsti, joka sopii minulle.

Lapsena noukin kotona kirnutusta piimästä pienetkin voin hippuset pois ja raapin näkkileivän päältä voin näkymättömiin. Iltaisin isä sai laskea sataan, jotta sain juotua ison mukillisen lypsylämmintä maitoa iltapalaksi. Miksikö minulle juotettiin vasta lypsettyä maitoa? Sehän on vasikoiden ruokaa. Siksi, että olin se rimppakinttu, ja ihanne 1950-luvulla oli, että lapsi olisi ollut pyöreämpi ja terveen näköinen. No toihan lämmin maito mukanaan raukean olon ja oli helpompi nukahtaa yöunille.

Maailma muuttui ja muutimme pois maatilalta asumaan kirkonkylälle ja sitten ostettiin maito, piimä ja voi kaupasta. Jokin muukin muuttui, ruokailutavat muuttuivat, elintasokin ehkä hiukan nousi ja paino myös.

Hyvä niin siihen saakka, kun aikuistuin ja ykköstyypin diabetes todettiin mentyäni naimisiin. Häissäni olin vielä normaalipainoinen. 1980-luvun hoito-ohjeet olivat orjuuttavia nykyaikaan verrattuna. Kerran vuorokaudessa pistetty insuliini vaikutti omalla pakottavalla tavallaan, ja syötävä oli insuliinin vaikutuksen ja aikataulun mukaan, oli sitten nälkä tai ei. Arvaahan sen, mitä siitä seurasi. Paino alkoi nousta, ja kun pakkotahtinen insuliinin pistäminen ja ateriointirytmi eivät oikein istuneet yhteen liikunnan kanssa, niin hypotuntemuksiin söin lisää. En vielä silloin osannut enkä ymmärtänyt, että pistetyn insuliinin määrää olisi pitänyt vähentää. Luotin sokeasti lääkärin ohjeisiin kuten siihen aikaan oli tapana.

Vuosien kuluessa paino vaihteli sahaten välillä ylös välillä alas. Pitempiaikaista painon tasapainoa ei löytynyt, löytyi pikemminkin kauhuntasapaino. Sokeritasapaino on onneksi kuitenkin ollut helpompi hallita. Yksin en saanut painon pudotusta käynnistettyä ja menin mukaan hoitavan lääkärin valvonnassa Painonvartijoihin, joiden ryhmässä onneksi oli ohjaajana henkilö, joka osasi ottaa minut vastaan diabeetikkona. Paino tippui viikko viikolta sopivaa tahtia ja oma mieli kohentui. Se oli motivoivaa siihen saakka kunnes olin ihannepainossa ja olisi pitänyt lopettaa painon pudotus. Eipä se niin helppoa ollutkaan. Paino putosi edelleenkin vaikka lisäsin syömistä. Aloin näyttää jo enemmänkin ”nälkäkurjelta” kuin solakalta. Aikansa kun ruokaa lisää, niin lähteehän paino tietysti nousuun. Olin epäterveellisessä sahausliikkeessä. Nyt on paino vuosia ollut suht’ koht’ samoissa lukemissa. Painoindeksi on kuitenkin liian korkea.

Se mitä suuhuni pistän, liikunnan lisääminen ja elämäni rauhoittaminen minulle mieluisille asioille vaikuttavat myös painooni. Seuraava stoppi liikunnan lisäämiselle tuli polveni kautta, joka rutisee, paukkuu ja kipeytyy, mutta liikun sen verran mitä kivun rajoissa pystyn ja valitsen niitä liikuntamuotoja mitä pystyn tekemään. Nyt olen vaiheessa, jolloin voin sanoa solakoituvani pikkuhiljaa ja maltillisella tahdilla. Vielä kun joku keksisi miten voin solakoitua erityisesti reisistä?

Bloggaava martta. Luonnossa hortoilu, käsityöt ja marttailu lähellä sydäntä. Ykköstyyppi vuodesta 1975.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat