22.4.2015 Liisa Laitinen

Kasvukipuja

Lapset kasvavat, sehän on faktaa. Niin myös nämä pienet, joilla on ykköstyypin diabetes. Lapsen vaiheittaista, askel askeleelta tapahtuvaa itsenäistymistä joutuu deen kanssa katsomaan vähän eri kantilta. Huolenaiheet ovat hyvin erilaiset, jos itse vertaan d-pojan tilannetta pojan neljä vuotta vanhempaan veljeen.

Meillä eletään tällä hetkellä ekaluokkalaisen elämää tämän keskimmäisen d-pojan kanssa. Esikoulun loputtua siirryttiin luonnollisesti isompaan yhteisöön, ala-asteelle. Enää ei oltu 100% ajasta oman henkilökohtaisen avustajan silmien alla, pienessä, turvallisessa yksikössä.

Edellisenä keväänä kouluun ilmoittautuessamme kävin useita puhelinkeskusteluita lapsen koulun aloituksesta ja avustaja-asiassa. Käytiin läpi yleisiä linjauksia ja pieniäkin juttuja kuten välipalat, hypoeväät ym. Näin jälkeenpäin ajateltuna yhteistyömme lähikoulun henkilökunnan kanssa on sujunut paremmin kuin hyvin. Pojan oma opettaja, ekaluokkalaisten avustaja, rehtori, keittiön henkilökunta, heille kaikille annan ison kiitoksen asioiden sujumisesta!

Pakko myöntää, että vertaistukipalstoilla lukemieni huonojen koulunaloituskokemusten johdosta olin valmistautunut hanakasti puolustamaan pojan turvallista koulupäivää, mutta mitään ”taisteluita” tähän asiaan liittyen ei koulumme kanssa ole tarvinnut käydä. Hyvä kommunikointi, asioiden reipas esiintuonti lienee tässäkin valttia. Yhteistyö on sujunut kerrassaan mainiosti ja sitä toivon tulevaisuudeltakin!

Isoin kivi vierähti sydämeltäni kun kuulin, että tulevalla ykkösluokkalaisten avustajalla on vankka kokemus tyypin 1 diabeteksen hoidosta ja saman pumpun käytöstä, kun mitä pojallamme on. Avustaja keskittyi lukuvuoden alussa tiukasti siihen, että koulutaipale saatiin alkuun ja kunnolla käyntiin. Nyt kevään korvalla avustaja on enemmän myös muissa tehtävissä, mutta hoitaa ja avustaa ruokailutilanteiden hiilihydraattilaskennat, insuliininannostelun sekä on ekstravalvojana liikuntatuntien aikana.

Koulupäivien rinnalla toinen uusi asia on kavereilla kyläily ilman vanhempia ja kyläily kavereilla, jotka eivät ole vanhempien tuttuja. Itse olemme kokeneet parhaaksi mainita diabeteksestä vanhempainillassa, tavallaan selittääksemme sitä, miksi meidän lapsemme ei tupsahda tuosta vaan kylään. Tuntuu, että tällä hetkellä suosin sitä, että pojan kaverit tulisivat meille leikkimään. Asumme lähellä koulua, joten tämä toteutuukin useampana päivänä viikossa. Toki lapsi kyläilee myös kavereilla, mutta siihen pitää vähän eri tavalla varautua. Vielä ei noin vain polkaista pyörällä kaverin luo.. Mukana on tarvikelaukku, jossa on verensokerimittari, hypoevästä ja puhelin. Olen halunnut myös olla kaverin vanhempiin yhteydessä, jotta perusasiat olisivat kaikilla tiedossa. Kyläilyä hankaloittaa eniten se, ettei poikamme tunnista itse matalia verensokereita ajoissa. Usein verensokerin laskusta johtuva huono olo, ”matala olo”, saa pojassa tunnistettavia tuntemuksia aikaan vasta silloin, kun verensokeri on jo 3 mmol tienoilla, tai alle. Siihen asti esimerkiksi ulkoillessa juostaan ja touhutaan ihan täysillä!

Diabeteksen hoitoon liittyvät asiat opetellaan lapsen kanssa vaihe vaiheelta. Välillä poika mittailee verensokerit reippaasti, välillä ei häntä huvita. Sekin on ok! Henkilökohtaisesti yritän löytää sen kuuluisan tasapainon Hälläväliä – ja HysteerinenYlisuojelevainenÄiti -suhtautumisen välillä. Yritän oppia päästämään napanuoraa sentti sentiltä löysemmälle. Joskus onnistun, aina en.

Avarakatseinen ja rento kolmenkympin rajapyykin ylittänyt perheenäiti Pohjois-Pohjanmaalta. Tämänhetkiseen elämääni parhaimman sisällön tuovat yksinkertaiset ja arkiset asiat, niistä nautin. Viiden hengen perheemme päiviin tuo oman lisänsä keskimmäisen pojan pumppuhoitoinen ykköstyypin diabetes.

Kommentit tähän postaukseen

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat