Olisi ihanaa esiintyä voittajana. Silloin voisin kirjoittaa siitä, miten diabeteksen hoito meinasi kerran uuvuttaa minua, mutta sitten keksin keinon, jonka avulla selätin kaiken kuormituksen.
Tästä ei taida kuitenkaan tulla tuollaista sankaritarinaa, harmi sinänsä.
Ampiaiskirja oli kunniakirja, jota alakoulun kevätjuhlassa jaettiin yksi jokaiselle luokalle. Sen sai jos oppilas oli tavalla tai toisella ansioitunut koulutyössään. Olin viisi kevättä jännittänyt ja odottanut, että koulun rehtori kutsuisi minut lavalle vastaanottamaan Ampiaiskirjan. Oli kuudennen luokan kevätjuhla. Viiden vuoden kevätpettymys olisi ohi. Olin asiasta varma. Luokilla ensimmäisestä viidenteen olin aina ollut kolmen parhaan joukossa. […]
Diabeetikkoperheissä on vilskettä ja vipinää niin kuin muissakin perheissä. Diabeteksen huomioiminen siinä vauhdissa on oma juttunsa niin vanhemmille kuin isovanhemmillekin.
Miten elää sen tiedon kanssa, että diabetes on jossain määrin perinnöllinen sairaus? Itseäni helpottivat aikanaan nämä prosentit: Jos äidillä on tyypin 1 diabetes, lapsen todennäköisyys sairastua diabetekseen on noin 3 prosenttia. Diabeetikkoisän lapsen sairastumisriski on noin 8 prosenttia. Molemmissa tapauksissa on siis yli 90 prosentin mahdollisuus, että lapsi ei sairastu diabetekseen. Kaikilta lapsilta seulotaan TYKS:issä […]
On tonttusilla paljon herkkuja tiedossa,
kas, kun on jouluaatto!
Tämä on se aika vuodesta, kun diabeteslääkäri kolkuttelee ovella. Lapsuudessa näihin aikoihin alkoi jännittää pian saatava joulutodistus. Siinä olevat arvosanat olivat itselleni hyvin merkityksellisiä. Nykyään löydän itsestäni samoja tunnelmia, kun odotan lähestyvää vuosikontrollia. Lienee inhimillistä jännittää vuosittain toistuvaa lääkärikäyntiä ja syyllistää itseään jo etukäteen huonoista elämäntavoista.
”Tuli on hyvä isäntä, mutta huono renki”. Tuli saa isäntänä ollessaan hyvää aikaan, luo lämpöä ja tunnelmaa tai polttaa roskia tuhkaksi. Jätäppäs tuli vahtimatta, niin helposti liekit karkaavat ja tuli leviää hallitsemattomasti tai sammuu. Tulta on vahdittava, mutta niin on diabetestakin. Diabeetikko arvioi syömänsä ruuan hiilihydraattimäärät suhteessa tarvittavaan ateriainsuliiniin ja sen hetkiseen verensokeriarvoon. Minkä verran on […]
Joskus riittää pelkkä uimahallissa nähty sensori, toisinaan ohimennen havaittu verensokeriskannaus tai ravintolan pöydälle asetettu insuliinikynä. Ne ovat pieniä tunnusmerkkejä, joita moni ei huomaa. Minulle ne kuiskivat, että kuulumme samaan heimoon. Pistämme elääksemme, laskemme syödäksemme ja tiedämme taatusti, että vuoristorata tarkoittaa muutakin kuin pelkkää huvipuistolaitetta.
Parikymppisenä tuli eleltyä kepeästi. Diabetes kulki toki matkassa, mutta elämässä vallitsi ihana huolettomuus. Olin vahvasti sitä mieltä, että ei diabetekseni mihinkään vaikuta, ihan normaalia elämää tässä eletään.
Nykyään tilanne on vain osittain samanlainen – ei sairaus edelleenkään taida rajoituksia asettaa, mutta omasta terveydestä riittää huolta ihan eri tavalla.
Ei ole tullut kirjoitettua ei. Ideoita on tullut ja mennyt, mutta intoa tarttua niihin ja saattaa ne paperille ei olekaan löytynyt. Jos johonkin olen yrittänyt tarttua, olen itse ampunut ideani alas. Tavallaan juttua diabeteksesta kyllä riittäisi edelleen, alkaen kaikista niistä ihan pienistä arkisista jutuista, joita diabetekseen liittyen kohtaa päivittäin. Mutta… tekstiä ei vain synny. Ehkäpä […]
Alina Salmi
Anne Artukka
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elsa 
Erika Drugge-Kesänen
Helmi Westergren
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi-Maria Hytönen
Laura Manninen
Liisa Laitinen
Maarja Metsaviir
Miia Tuomaala
Miika Miettinen
Mika Haulo
Peter Lindberg
Petteri Rantamäki
Pia Sivunen
Salla Vähäkangas
Teija Sihvo