Avainsana: diabeetikko (sivu 2)

Päätimme lähteä mökille viettämään kesälomaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kaiken tarvittavan autoon ja lähdimme matkaan. Matkan aikana takapenkiltä sateli kysymyksiä ja ne alkoivat aika normaalilla lapsille ominaisella tavalla. Poika odottaa milloin hän saisi kokeiluun Freestyle Libren, ja sormesta mittaaminen pian loppuisi. Omaksi sitä ei vielä meidän alueella saa. Mutta saimme polilta I-Portin kokeiluun. Kuitenkaan emme ole saaneet vielä siihen sopivia neuloja, joten sen käytön kokeileminen on vielä kesken. Tarvikejakelun hitaus harmittaa joskus.

Esikoisemme oli 3,5-vuotias kun hän sairastui. Pienten määrien mittaaminen insuliiniruiskuihin oli opittava ennen kuin saimme insuliinikynät käyttöön. Mitattava pikainsuliinin määrä oli jopa 0,25 ky. Sellaista määrää ei kynällä edes voi mitata. Ruiskujen ilmaaminen ja määrän oikein mittaaminen oli minusta hankalaa varsinkin kun lapsella oli kova pistospelko.

Kotiharjoittelu, ohjattu kuntosali- ja allasharjoittelu ovat avainasemassa, jotta polven liikeradat muodostuvat oikeiksi. Polven tulee koukistua ja ojentua, jotta en ontuisi. Diabeetikkona olen jo oppinut, että vertaisryhmän tuki on tärkeää, niin se on myös tekonivelleikkauksesta kuntoutumisessa.

Vuoden 2016 alusta jokaisen tulee maksaa lääkekuluistaan 50 euron alkuomavastuu, joka riipaisee monia sairaita kansalaisia. Viidenkympin villityksen kanssa voi käydä niin, että ammutaan omaan jalkaan.

Diabeetikolle tehtävä leikkaus vaatii hyvän etukäteisvalmistelun onpa sitten kysymys päiväkirurgisesta, keskisuuresta tai suuresta kirurgisesta toimenpiteestä.

Elettiin vuotta 1988, ja joulu oli lähestymässä samaan tapaan kuin nytkin.

Olin viidennellä luokalla, ja joulujuhlaharjoitukset pyörivät koulussa hyvää vauhtia. Minun oli määrä olla jouluevankeliumin enkeli. Rooli oli tosi mieleinen, sillä asun kauneus hiveli ja aidon kynttilän piteleminen tuntui vastuulliselta tehtävältä.

Vaan kuinkas kävi! Nuhaa ja kuumetta juuri ennen juhlia.

Sairastin ja jännäsin. Ehtisinkö parantua? Päästäisikö äiti jo kouluun? Vielä tuossa vaiheessa en tiennyt, että tulossa oli jotain muutakin kuin pelkkä nuha.

Välillä diabetekseni temppuilee; joskus on minun vuoroni. Eteenpäin kuitenkin mennään, jos ei käsi kädessä, niin ainakin rinnakkain ja suurin piirtein sovussa. Vähän uuvuttava kaveri se joskus on, mutta minkäs teet.

Viime aikoina olen mietiskellyt, miksi diabeteksen hoito sujuu joillakin ongelmitta ja joillakin taas ei. Sama sairaushan meillä kaikilla ykkösillä on. Toki ihmiset, elämäntilanteet ja elintavat ovat erilaisia. Vaan miten ne diabetekset – olisivatko nekin erilaisia?

Netti, sosiaalinen media, lehdet, kaupan mainoslehtiset ovat mitä ihanampia ruokaohjeita pullollaan. Kirjahyllystäkin löytyy keittokirjoja vähän joka lähtöön, mutta silti tuntuu helpommalta etsiä resepti netistä. Ottipa sen reseptin mistä tahansa niin useimmiten diabeetikkona törmään yhteen kysymykseen. Montako grammaa hiilihydraatteja on yhdessä annoksessa? 1-tyypin diabeetikkona lasken hiilihydraatit ja pistän nopeavaikutteisen ateriainsuliinin aina ruokailutilanteessa. Jos lautasella on yksi […]