Kirjoittajalta Sari Pihlava (sivu 2)

Sari Pihlava

Superdiabeetikon suorituksia, osa 2

Superdiabeetikko täällä taas hei! Uskokaa tai älkää, elämässäni on jälleen ollut aivan uskomattomia onnistumisia. Ei auta kuin hypähdellä riemuissaan vaihtoaskelilla ja iloita huolella. Miten mahtava fiilis!

Sari Pihlava

Superdiabeetikon suorituksia, osa 1

Wau! Todella upeaa! Koko päivä alle kasin sokereilla! Eikä päivään sisältynyt edes yhtään korjausta, ei hyposyömisiä tai basaalin tilapäisiä säätöjä. Kaikki kerralla oikein! Todella uskomatonta!

Tällaisina hetkinä minun tekisi mieli heittää pari kärrynpyörää ja kiljua riemusta. Sitten voisin edetä kotiinpäin varsahypyillä ja halata ohi mennessäni jokaista vastaantulijaa. Vähänkö olen taitava! Tehty työ taitaa tosissaan tuottaa tulosta! Aivan uskomattoman upeaa, sanoinko sen jo?

Sari Pihlava

Kuvaussessio

Pari päivää sitten jouduin lämpökameran kuvauskohteeksi omassa olohuoneessani. En voinut kuin ihmetellä! Normaalisti lämpökameraa käytetään esimerkiksi rakennusten lämpövuotojen paikallistamiseen ja ihmisten etsimiseen, joten minuun kohdistunutta kuvaussessiota oli vaikea ymmärtää.

Kuvittelin hetken jo, että kuvauksissa oli kyse uudenlaisesta näkökulmasta parisuhteeseen. Lämpökameran avulla voisi kai tarkistaa yksiselitteisesti, käykö puoliso kuumana ja jos, niin mistä kohtaa. Teknistä, helppoa ja nopeaa, eikö vain?

Pieleen menivät kuitenkin pikaiset päätelmäni, sillä kuvauksien syyksi paljastui jotain ihan muuta.

Sari Pihlava

Hyvä verensokeri = hyvä ihminen

On aamuja, jolloin aurinko tervehtii minua. Sensori on piirtänyt koko yön kaunista verensokerisuoraa, ja yksittäinen kalibrointimittaus jatkaa samaa upeaa linjaa. Siinä hetkessä kaikki on hyvin. Olen onnistunut, olen hyvä. Tulkoon päivästäkin yhtä upea.

Sitten on niitä toisenlaisia aamuja. Heti kun avaan silmäni, joudun kohtaamaan oman epäonnistumiseni. Verensokeri yli kymmenen! Missä nyt meni pieleen? Imeytyivätkö hiilihydraatit viiveellä? Kävikö verensokeri yöllä matalalla ja kroppa korjasi korkealle vai olenko ollut nousukiidossa koko yön? Miten ylipäätään on mahdollista, että en vieläkään osaa?

Sari Pihlava

Rentoilua vai rutiinielämää?

Kalenteri kääntyi jo elokuulle, mutta kepeät lomamuistot ovat vielä lähellä. Rento, aikatauluton kesäelämä tuntui minusta vaihteeksi tosi mukavalta, mutta diabetekseni taisi olla toista mieltä. Se olisi kuulemma tykännyt enemmän rytmikkäästä arjesta ja toistuvista rutiineista.

Edestakaisin seilanneita lomasokereita ihmetellessäni mietin jo, pitäisikö minun alkaa elää niin kuin entisajan diabeetikot tekivät? Jos maksimoisin rutiinit ja minimoisin muuttujat, olisiko diabeteksen hoito helpompaa?

Sari Pihlava

Liike on lääke – vai pelkkää murhetta vain?

Erään kerran tahkosin uima-allasta päästä päähän. Olo oli tosi jähmeä, ja ihmettelin, mistä mahtaa johtua, ettei uinti kulje ollenkaan. Painavatko edellisten päivien pyöräilyt vielä reisissä vai onko huonoilla yöunilla todella näin iso vaikutus?

Kun liike loppui, ei tarvinnut enää arvailla. Sen kertainen lottoarvonta oli mennyt pieleen. Uinnit oli uitu aivan liian matalilla sokereilla, ja altaasta nousun jälkeen alkoi olla kiire korjata tilannetta.

Sari Pihlava

Ajatuksia äitienpäivänä

Viime sunnuntaina vietin iloista äitienpäivää. Varsinkin pienempi tyttäreni oli odottanut päivää aivan pistoksissa. Kun koitti se aamu, jolloin heräsin kolmiääniseen onnittelulauluun ja pienimmäinen pääsi viimein paljastamaan salaisuutensa, minulle tuli tosi kiitollinen olo. Diabeteksesta huolimatta tämä kaikki on mahdollista!

Sari Pihlava

Liuskapurkkien avulla tasapainoon

Ajelisitko autolla ilman turvavöitä? Kulkisitko kaupungilla silmät sidottuna? Vai lähtisitkö ennemmin erämaahan vaeltamaan ilman karttaa ja kompassia?

Eivätkö vaihtoehdot houkuttele? En yhtään ihmettele. Eivät houkuttele minuakaan, ihan turhaa riskinottoa tuollainen olisi.

Vaan elätkö elämääsi ykköstyypin diabeetikkona mittaamatta verensokeriasi riittävän usein? Kuljeskelet eteenpäin ilman turvaa ja käsitystä tilanteestasi. Miksi? Eivätkö riskit enää pelotakaan?

Sari Pihlava

D-tytön kosiovinkit

Huomasitko, että tänään on karkauspäivä? Vuosi on suunnilleen 365,25 vuorokauden pituinen, ja koska kalenteriin ei voi neljäsosapäiviä laittaa, niistä yhdistetään yksi kokonainen vuorokausi jokaisena karkausvuotena. Vanhan perinteen mukaisesti näin kummallisena päivänä meillä naisillakin on lupa kosia.

Omaa nimetöntäni sormukset ovat koristaneet jo pitkään, mutta olen tänään hengessä mukana ja jaan kosiovinkkejä naimattomille d-neidoille.