Kuopuksen vauvavuosi kääntyy pikkuhiljaa loppusuoralle. Vuosi on mennyt nopeasti ja suoraan sanottuna väsymyksen aiheuttaman hämärän peitossa. Omahoito seuraa mukana pakollisena pahana, välillä motivaatiota on enemmän ja välillä vähemmän.
Kesä ja syksy menivät uutta perheenjäsentä ihmetellessä verensokerien samalla seilatessa välillä aikamoisessa aallokossa. Pumppukin tuli tiensä päähän rungon halkeaman myötä ja takuun ollessa ummessa vaihtui vanha Veo uudeksi 640G-malliksi. Insuliinikin vaihdettiin NovoRapidista Fiaspiin, joten koko setti meni kerralla uusiksi.
Kuopuksemme saapui maailmaan odotettua aiemmin. Välillä aika juoksi ja sitten taas pysähtyi. Oma pää ei ehtinyt mukaan ennen kuin havahduin siihen, että kuljen jälleen kerran sitä maailman pisintä taivalta omalta vuodeosastolta vauvojen tehovalvontaosastolle. Kesäkin tuli kymmenen sairaalassa vietetyn päivän aikana.
Koko ajan saa odottaa. Ensin seuraavaa äitiyspoliaikaa, sitten siellä polilla ylipäätänsä lääkärin kohtaamista ja toki itse vauvaa koko raskauden ajan. Odotuksen oheen pelko on suhteellisen kurja kumppani. Mitä jos taas käy samoin kuin viimeksi?
Diabeetikon ruokailu ei ikinä ole yksioikoista. Onnellisia olkoot he, joilla yksi insuliinin ja hiilarien laskentasuhde pätee aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Ruokailu oli minulle ennestäänkin vaihtelevan insuliinitarpeen ja eri tavoin imeytyvien hiilihydraattien kanssa hitusen haastavaa, mutta raskausaika teki siitä haastavaa potenssiin kymmenen. Raskausaikana ateriointiin liittyy myös muita hankaluuksia, jotka eivät varsinaisesti johdu diabeteksesta. Tässä kokoelma […]
Vuoden 2016 alussa päätin luopua jäsenyydestäni Nuorten Diabetesyhdistyksessä ja liityin oman alueeni paikallisyhdistykseen. Koko vuoden mietin osallistumista jäseniltoihin, mutta perhe, työt ja harrastukset vetivät pidemmän korren.
Alavireinen loppuvuosi sai uutta nostetta kun varmistui, että meidän perheemme kasvaa yhdellä hengellä kesäkuussa 2017.
Ensin päivänsä päättivät haiman betasolut, kymmenen vuotta myöhemmin joutsenlaulunsa lauloi kilpirauhanen. Nyt taas vuosikymmen myöhemmin sitä miettii, että mitä seuraavaksi. Taas väsyttää ja tutut oireet hiipivät takaisin. Olin kymmenvuotias kun diabetekseni todettiin. Olin todella huonossa kunnossa, jotenkin pääsin lipsahtamaan kaikista seuloista hyvin pitkään. Koulun terveydenhoitaja vain taputti käsiään yhteen kun pyylevä lapsi laihtuu kuin taikaiskusta. […]
Syyskuun lopussa järjestetään ensimmäistä kertaa Diabetesmessut, oma tapahtuma meille kaikille diabeetikoille ja terveydenhuollon ammattilaisille. Odotan tapahtumaa mielenkiinnolla, sillä mitään vastaavaa ei ole aiemmin järjestetty. Teema “Minun diabetekseni ei ole kansansairaus” herättää myös monenlaisia ajatuksia.
Olen suunhoitonatsi. Lankaan ja harjaan hammasrivistöäni säännöllisesti ja minua on siunattu vahvalla hammasluulla. Silti suussani tapahtui taannoin kummia. Suun tulehdus koetteli sekä verensokeritasapainoa että psyykettä.
Deeblogin Vieraskynä
Anssi Lehto
Elli Sillanpää
Emma Järvinen
Jenni Kulo
Kalle-Ville Ruohonen
Kirsi Stjernberg
Liisa Laitinen
Maaret Weide
Maria Rasalahti
Mika Haulo
Pia Sivunen
Reija Helkkula
Sari Pihlava