31.12.2019 Miia Tuomaala

Valmis uuteen vuoteen

Vuoden vaihtuessa mieli usein vaeltaa läpi kuluneen vuoden ja luo toiveita tulevalle vuodelle. Näin minunkin mieleni on tehnyt vuodesta toiseen. Vuoden 2014 päättyessä olin ainoastaan kiitollinen ja helpottunut, kun tuo elämämme rankin vuosi oli ohitse. En onnekseni tiennyt, mikä kaikki meitä odotti. Enää en tiedä, mikä viime vuosista on ollut kaikkein vaikein. Huolimatta monenlaisista hurjista käänteistä elämässämme, tuona vuonna koimme kuitenkin elämämme rankimman kokemuksen, kun hyvästelimme koomassa olevan lapsemme. Vaikka lapsi heräsi, arki tuona vuonna oli hiuksia halkovan raadollista. Jokainen ulkoilu muun muassa sekoitti lapsen sokerit ja aiheutti meille vanhemmille entisestään valvomista. Tuona vuonna koimme muutakin raskasta, menetimme esimerkiksi täysin yllättäen läheisen ihmisen. Tuon vuodenvaihteen jälkeen olen joka vuosi ajatellut toiveikkaasti, että varmasti tuleva vuosi tuo helpotuksen elämäämme. Alla olevan runon kirjoitin vuoden 2014 viimeisenä päivänä. Joka vuosi sen jälkeen olen voinut allekirjoittaa tuon runon sanasta sanaan.

Uuden vuoden kynnyksellä keräilen toivon rippeitä noita.

Josko vanha viisaus toteutuis, eikä vuodet toisilleen veljiä ois.

Tätä vuotta en jää kaipaamaan, ainoastaan elämääni tulleet helmet sydämeen talletan.

Niin monenlaista asennetta oomme joutuneet kohtaamaan,

niin käsittämättömiin väitteisiin joutuneet vastaamaan.

Kunpa kaikki ihmiset tajuaisivat: olet toiselle ihmiselle aarre vain,

jos häntä aidosti kuulla ja ymmärtää haluat.

Omat heittosi olla voivat toiselle kipu, jolla musertava voima.

Tarvittu ei ois kamalia sanoja, arki veitsenterällä on sellaista lajia,

että voimat häviävät kuin vesi hanhen selästä.

Menetykset raskaat ja epäilykset turhat, sydämen kipua ja haavoja luovat.

Vaan onni et vielä meillä ihmisiä elämässä, jotka vierellä tahtoo olla,

vaikka niiden läheiset ei positiivisuutta aina suolla.

Positiivinen ajattelu monessa kohtaa auttaa, vaan ei se konkreettista apua korvaa.

Ikävä märehtijä halua en olla lain. Mutta positiivisuus ei pöytään ruokaa tuo, ei unta suo, ei voimia anna, eikä väsyneitä raajoja eteenpäin kanna.

Kovin on meidän luottamusta ja avoimuutta koeteltu, miten tärkeää meille kokemus,

joihinkin on koko ajan luottaa voitu.

Läheiset ihmiset ja tärkeät auttajat kultaakin kalliimpia ovat matkallamme.

Onneksi lapsemme on saanut hoitoa parhainta, me vanhemmat tukea ja kannustusta mahtavinta.

Tuskallista on voimansa menettää, pahinta kaikesta tuntea jotkut siksi ihmisarvosi romukoppaan heittää.

Kaikki me ihmiset ansaitsemme kuulla, tässä maailmassa tärkeä osa on sulla.

Aivan kaikki vanhemmat vahvistusta tarvitsevat,

epätäydellisyydestä huolimatta lapsillanne vanhemmat ovat maailman parhaimmat.

Elämä niin arvoituksellinen, koskaan et voi tietää mitä tapahtuu seuraavassa käänteessä sen.

Kuka tahansa voi voimansa ja pärjäävyytensä menettää,

siitä häpeää ei pitäisi kenenkään joutua kärsimään.

Vaan jotkut voivat yrittää, huonommuuden titteliä joka asiasta tyrkyttää.

Vasta sitten on syytä olla huolta meistä jokaisella, jos omissa sopukoissa mikään ei liikahda,

saitpa miekan iskuja siipiisi tai välittämistä verratonta.

Pienen poikamme ainoa toive joulupukille oli, toisi pukki vanhemmille voimia,

ja hän pääsisi pihalle joka mahdollinen tovi.

Uudelle vuodelle asetan nöyrän toiveen; ole niin lempeä ja anna toteutua rakkaan poikamme perustarpeen.

Kolme pientä tähtöstä säilyttäisitkö aina meidän ilona.

Kodistakaan emme tahtoisi luopua, on se meidän suuri unelma.

Lämpöä tuovat ihmiset tahtoisimme pitää henkisesti lähellämme,

ovat he meille niin kallis aarre.

Vielä jos terveys saataisiin pitää, kaiken muun voimme poiskin heittää.

Tämä vuosi meille opetti sen, vain syvimmästä pimeästä löytyy kirkkaimmat tähtöset.

Surun ja kaipauksen alla, vielä löytyy kannattelevaa välittämistä ja rakkautta.

 

Tänäänkin allekirjoitan nuo sanat. Erilaista tässä hetkessä on se, että tulevalle vuodelle en esitä mitään toiveita. Toki toivon terveyttä ja iloa elämään yleisesti kaikille. Nyt kuitenkin tiedostan vahvasti sen, että konkreettisesti en halua toivoa mitään itselleni tai perheellemme. Jos meidän elämä tulee olemaan ensi vuonnakin täynnä vaikeita asioita, siitä tulee silti tärkeä vuosi. Menneet vuodet ovat osoittaneet, että tapahtuipa mitä vaan, me kyllä perheenä selviämme kaikenlaisista tyrskyistä yhdessä. Emmekä vain selviä, vaan pystymme kaiken tuskan keskellä myös nauttimaan pienistä hyvistä asioista monena hetkenä. Tervetuloa tulevan vuoden lempeät laineet ja hurjatkin tyrskyt, meidän perhe on valmis elämään todeksi kaiken juuri sellaisena kuin kaikki on tullakseen. Tulevan vuodenkin aion elää saman periaatteen mukaan, kuin mitä kirjoitin Aina sydämessäni -tekstiini. Aion edelleen harjoittaa mielen ja sydämen yhteistyötä päivittäin, ja olen varma, ettei sydämeni tule antamaan periksi tulevanakaan vuonna, vaikka mieli kipuilisi kuinka.

 

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: