14.11.2018 Sanna Porokara

Diabetes on osa minua, mutta sairauteni ei ole minä ihmisenä. 

Ihailen heitä, jotka osaavat “vain elää” elämäänsä ja diabetes on siinä yksi sivujuonne. Liekö heidän sairautensa stabiilia sorttia vai ovatko he oivaltaneet jotain suurempaa elämästä itsestään, sitä en tiedä.

Omassa elämässäni diabetes valtaa välillä alaa liikaa, etenkin silloin kun asiat tuntuvat menevän huonosti. Yleensä vielä kuvittelen tilanteen olevan todellista huonompi. Minä jään silloin sairauteni jalkoihin.

Kuka minä sitten olen? Ehkä sekin on vielä vähän työn alla, vaikka jokainen elinvuosi käsitystä minusta tarkentaakin. Tähän mennessä olen varma siitä, että olen äiti kahdelle, vaimo yhdelle ja ystävä useammalle henkilölle. Olen myös kotihiiri, martta, vapaaehtoistyöntekijä ja jonkin sortin tarinankertoja. Näiden ohella olen myös diabeetikko. Ja tulevaisuudessa varmasti myös jotakin muuta?

Kolmekymppinen ykköstyyppi, joka vuosien sokerisuossa rämpimisen jälkeen tajusi, että diabetesta tai elämää ylipäätänsä ei voi suorittaa kaavamaisesti. Täydellisen hoitotasapainon rattaisiin kapuloita tällä hetkellä heittävät (kaikella rakkaudella) perhe ja työ, eli ne ihanan kamalat ruuhkavuodet.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat