22.12.2017 Sari Pihlava

Tervetuloa jouluun!

Täällä on diabeetikoilla joulupöytä jo koreana. Olkaapa hyvät, käykää peremmälle ja nauttikaa talon antimista.

Jouluaattona  joulurauhan julistamisen jälkeen Maaret-marttamme tarjoilee meille jo joulun ensimakuja:

Lapsuuteni jouluina Keski-Suomessa 1950-luvulla aattoaterian jälkiruoka oli riisipuuro ja sekahedelmäkeitto. Tätä ennen oli jo syöty lipeäkalaa, kinkkua, risottoa, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja ehkä vielä jotain muutakin, mitä en enää muista. Joulu oli vuoden ruokahuipentuma ja perua vanhempieni jouluista, jolloin jouluna sai syödä yölläkin.

Nykyään joulupuuro syödään jouluaattona lounaaksi. Aiemmin se oli riisipuuro, mutta tänä jouluna vaihdamme riisin ohraan. Pitkään haudutettu ohrapuuro on maukas ja kotimainen valinta. Ohrapuuron valmistan marttojen ohjeella.

Ohrapuurosta kiittää diabeteksenikin, kun ohran verensokeria nostava vaikutus ei ole niin nopea kuin riisin. Ohra sopii hyvin joululaatikoihinkin.

Puuron jälkeen on aika hengähtää, käydä vaikka verensokerin lasketus -kävelyllä, jos siltä tuntuu. Sitten valmistellaankin jo illan juhla-ateriaa. Kattamani jouluateria rakentuu niin perinteistä kuin uutuuksistakin:

Uuden-Värtsilän mummolta perin joulupöydän karjalanpiirakat. Siellä se mummo vilkutti itkusilmin rappusilla, kun teimme lähtöä ja ojensi vielä piirakkapaketillisen rakkautta evääksi. Mummun muistoksi syntyvät joka jouluiset piirakat. Ja jos lupaatte olla kertomatta lääkärilleni, niin voin paljastaa, että keitin piirakoiden puuron punaisesta maidosta, ja pehmittelin niitä aidolla voilla paiston jälkeen. Siksi ne ovat niin hyviä.

Muutoin herkutellaan kaloilla, kinkulla, raikkailla salaateilla ja rosollillakin. Väkevää sinappia johonkin väliin, ja laatikoita toiseen – uusimpina tulijoina maistuvainen bataattilaatikko ja karamellisoidut lanttukuutiot. Palan painikkeeksi jääkylmää kotikaljaa ja jälkkäriksi ehkä tänä vuonna pikkuruisia omena-kanelipiiraita valkosuklaajäätelön kera.

Diabetekselleni kuiskailen hätäisesti jouluaterian välissä ”Odota vähän, kyllä me kohta taas pärjätään. Mahdotontahan minun on hiilihydraatteja näin oudoista ruoista laskea! Pieleen menee taatusti, mutta viikko vain, ja arki koittaa. Sitten onnistun helpommin, uskotko?”

Ruoan jälkeen nautitaan yhdessäolosta. Ihmetellään tämän vuotisen joulupukin verkkarinlahkeita ja ihastellaan kääreistä paljastuvia lahjoja. Illan hämyssä kokeillaan jo uutta lautapeliä, ja herkutkin alkavat taas maistua Kirsin tapaan:

Vihreä kuula – tuo herkku huurteisen sokerinen,
niin saavuttamaton
lapsuusajan joulujen unelma on.

Silloin ei ollut pikainskaa
joten vain ruokavalinnoissa oli vikaa.

Kun lahjaksi etäinen sukulainen marmeladirasian toi
kuului äidin epätoivoinen huudahdus oi!

Vaan nykyisin tätäkin herkkua hyvillä mielin jouluna maistella voi,
kun ratkaisun moneen ongelmaan pikainsuliini toi.

Siks’ kiitos pikainskallekin taas jouluna soi!

 

Tämän kattauksen myötä me kaikki Deeblogin kirjoittajat toivotamme teille oikein mukavaa joulun aikaa.

Ps. Aattona tällä kanavalla vielä luvassa viime hetken vinkit hiilarilaskentaan, joten nähdään taas!

Itäsuomalainen innostuja, jonka elämää ykköstyypin diabetes on tahdittanut vuodesta 1987 alkaen. Pyörittelen töikseni numeroita - kotosalla hämmennän yhteistä soppaa miehen ja 9- ja 13-vuotiaiden tyttärien kanssa. Luonto, kirpeät kelit, lasten halaukset ja käsillä tekeminen pitävät minut toimeliaana.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat