11.4.2017 Elli Sillanpää

Taas mennään

Mitäs tänään tekisi mieli? Hampurilaisia, pizzaa, ehkä jotain mahdollisimman kirpeää karkkia? Jäätelöä, kebabia, ranskalaisia perunoita? Hei, olen Elli ja olen raskaana, ja minun tekee mieli kaikkia noita.

Toisen lapsen odotukseni on nyt edennyt yli puolenvälin. Alkuraskaudesta joulun molemmin puolin olin kaksi kuukautta flunssassa, mikä oli todella huono asia sekä sokereiden, herkuttelun että jaksamisen kannalta. Kun ei päässyt jumppaan tai juoksemaan, kotisohvalla teki mieli herkkuja koko ajan. Söin joulutorttuja enemmän kuin vuosiin, enkä kovin montaa kertaa kieltäytynyt suklaasta. Välillä olin onneksi terveenä ja pääsin kuntoilemaan, ja silloin makean- ja epäterveellisen ruoan himo laantui. Silti mielitekoja on monenlaisia. Syytän niistä kaikista raskaushormoneita…

Vaikka diabetes asettaa raskausajalle suuria haasteita, on siinä mielestäni yksi hyvä puoli. Jotta pienokainen saisi mahdollisimman turvallisen alun elämälleen, on sokereita ja syömisiä vahdittava tarkasti koko raskauden ajan. Herkutella ei voi ihan määrättömästi, vaikka mieli tekisi (ehkä vähän liioittelin joulutorttujen ja suklaan määrää tuossa aiemmin). Erityisesti ensimmäinen kolmannes on kriittinen, sillä silloin muodostuu suurin osa sikiön elimistöstä ja jatkuvasti korkealla pysyttelevät verensokerit kasvattavat riskiä epämuodostumiin. Raskaus on toki muutenkin jännittävää aikaa, vaikka ei olisikaan diabeetikko – odotin esikoistani vuonna 2012, ja paljon on jo päässyt unohtumaan. Etapit kuten niskapoimu-ultra ja rakenneultra aiheuttivat vähintään yhtä paljon sydämentykytyksiä kuin ensimmäisessä raskaudessa, erityisesti koska ikääkin on tullut lisää ja olen jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä. Kaikki on onneksi tähän mennessä mennyt hyvin: flunssakierteen jälkeen oma vointi on ihan hyvä ja pieni liikkuu vatsassa aktiivisesti.

Jos pahoinvointi on raskauden alussa vaikeaa, aiheuttaa se diabeetikolle entistä enemmän haasteita. Silloin ei mielestäni syömistäkään tarvitse niin tarkasti vahtia, vaan syö sitä, mikä pysyy sisällä.  Onneksi en kärsinyt alkuraskaudessa lamauttavasta pahoinvoinnista. Selvisin aamuisin ja aamupäivisin iskeneellä kuvotuksella, joka pysyi suurimmaksi osaksi kurissa säännöllisellä syömisellä ja kivennäisveden juonnilla. Omalla kohdallani haasteita sokereille aiheutti alkuraskaudesta nimenomaan tuo kahden kuukauden flunssakierre, johon mahtui lievä influenssakin, rokotuksesta huolimatta. Sain silti sokerit pysymään jatkuvan sensoroinnin avulla kohtuullisella tasolla, ja HbA1C on koko raskausajan pysytellyt kuutosen pinnassa.

Sensorointi on tuonut turvallisuudentunnetta raskausaikaan. Turussa ainakin pumppuhoitoiset I-tyypin diabeetikot saavat sensoreita koko raskausajaksi. Oikotietä onneen eivät sensorointi tai pumppuhoito silti tarjoa: vaikka verensokerien seuranta ja insuliinin annostelu ovat niiden avulla mielestäni helpompia kuin monipistoshoidossa, en tietenkään voi koko ajan syödä herkkuja ja annostella lisää insuliinia. Tämä johtaisi aivan liikoihin raskauskiloihin (ja myöhemmässä vaiheessa myös todennäköisesti esimerkiksi makrosomiseen vauvaan).

Sensoroivan pumpun avulla minusta kuitenkin tuntuu, että voin ottaa tämän toisen raskauden vähän rennommin kuin ensimmäisen, joka meni monipistoshoidolla ilman sensoria (loppuraskaudessa sain tosin sensorin pitemmäksi aikaa). Aion edelleenkin antaa mieliteoilleni periksi. Tässä raskaudessa himoitsen lihaa – kasvissyönti loppui positiiviseen raskaustestiin – ja kaikkia mahdollisia hedelmiä. Niillä ei onneksi kovin vahingollista vaikutusta verensokereihin ole.

Ja kohta onkin jo pääsiäinen. Silloin herkuttelen Italian auringon alla ehkä suklaalla, sillä viinit ja juustot joudun jättämään sattuneesta syystä väliin.

Satakuntalais-lounaissuomalainen ykköstyypin diabeetikko vuodesta 1990. Neljävuotiaan pojan äiti, joka yrittää löytää huumoria arjen tilanteista, kuten uhmaraivareista ja jatkuvasta kiireestä. Tärkeimmät apuvälineet jaksamisessa ovat juoksuharrastus ja kahvi.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Kolmen lapsen äiti ja mukana D1

    No ei nyt kyllä ihan tottakaan joka sana. Makrosomian syitä ei edelleenkään tiedetä. Eli toi herkkujen syönti=makrosominen vauva on kyllä väärää tietoa. Hyvin huomaa tekstistä, että vaikka kuinka yrittää ottaa lunkistä tän asian niin pipo on kiireellä. Ja se on normaalia! ❤ Tsemppiä kaikille äideille! ❤

    1. Elli SillanpääElli Sillanpää

      Kiitos kommentista. Makrosominen vauva voi tosiaan tulla myös, vaikka sokerit pysyisivät kuinka tasaisena. Tekstissä ko. kohdan ajatuksena oli ehkä vain luetella riskejä, joita liikaan syömiseen ja insuliinin annosteluun liittyy. Koko ajanhan diabetes on raskausaikana mielessä, ei siltä voi välttyä. Ja niin pitääkin olla :). -Elli

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat