11.1.2017 Sari Pihlava

Superdiabeetikon suorituksia, osa 2

Superdiabeetikko täällä taas hei! Uskokaa tai älkää, elämässäni on jälleen ollut aivan uskomattomia onnistumisia. Ei auta kuin hypähdellä riemuissaan vaihtoaskelilla ja iloita huolella. Miten mahtava fiilis!

Siis, voitteko uskoa – keksin ottaa pumpun yhdistelmäboluksen vakituiseen käyttöön. Toki pumppu ominaisuuksineen on tuttu jo vuosien takaa, mutta jostain syystä en aiemmin ollut ymmärtänyt, että juuri yhdistelmäbolus olisi vastaus aamupäivän ongelmiini.

Aamupäivä on ollut minulle aina aika haastavaa aikaa verensokerin hallinnan suhteen. Tämä saattaa olla tuttua myös monille teistä. Kropassa jylläävät tuolloin insuliinin vastavaikuttajahormonit, jotka asettavat omat vaatimuksensa insuliiniannostelulle.

Aamupäivän taisteluissani olen aiemmin käyttänyt aseinani suurempaa perusinsuliiniannosta, pienempää insuliiniherkkyyttä sekä tietysti ateriaboluksen hiilihydraatti-insuliinisuhteen sovittamista. Silti homma ei näyttänyt toimivan täydellisesti.

Erityisesti ateriaboluksen kanssa sain olla todella tarkkana. Jo muutama yksikön kymmenys suuntaan tai toiseen saattoi aiheuttaa hämminkiä. Joko sokerit virahtivat kymppiin ja jäivät sinne, tai sitten päädyin sokereitteni kanssa aivan pohjalle jo heti aamusta. Ei kiva!

Kaiken kukkuraksi aamupalavalintani on diabeetikon näkökulmasta katsottuna aika huono. Olen jo parinkymmenen vuoden ajan aloittanut päiväni samoin: kippo maustamatonta viiliä, mysliä päälle ja maitokahvi vielä kylkeen. Pelkkiä nopeita hiilareita siis. Kunnon diabeetikko vaihtaisi aamupalansa välittömästi toisenlaiseksi, mutta jäärä toimii toisin. Ei kai hyvää tarvitse vaihtaa vain siksi, että diabeetikko minussa niin vaatii?

Vaan sitten saapui se aamu. Sormeni painelivat jostain syystä pumpun valikoista esiin yhdistelmäboluksen. En tiedä, miksi näin tapahtui. Ehkä taustalla oli epätoivoinen ajatus siitä, että kokeillaan nyt sitten tuotakin. Näppäillen vastasin pumpun lisätiedusteluihin: Kuinka monta insuliiniyksikköä minulle saisi olla nyt heti? Ja kuinka monta haluaisin vähän pidemmällä aikavälillä annosteltuna? Ja miten pitkä tuo aikaväli saisi olla?

Nopeita päätöksiä, pelkkää arvailua pääosin, ja tsädäm, siinä se on. Täydellisen superdiabeetikon täydellinen ateriainsuliini. Sensori näkyi piirtävän valintojeni jälkeen kauniin kumpareen käyrästöönsä ja palaavan pian takaisin tasaiseen maastoon.

Yhdistelmäboluksen käyttöönotto oli onnenkantamoinen, josta on nyttemmin tullut rutiinia. Aamupalalla ja lounaalla turvaudun nykyään aina yhdistelmäbolukseen. Sen avulla suuri osa ateriainsuliinista saapuu vartalooni heti ja ehkä noin neljäsosa sitten yleensä tunnin kuluessa. Jostain syystä tuollainen annostelu tasoittaa elämääni melkoisesti.

Kielteisempi ihminen saattaisi toki nyt ajatella, että vasta kymmenen pumppuvuoden jälkeenkö minä tuon ymmärsin. Eikö aikaisemmin tullut mieleen edes kokeilla? Ja edelleen: eikö kukaan toinen diabeetikko tai edes joku hoitohenkilökunnasta olisi voinut tuota minulle kertoa?

Onneksi itse sentään näen tilanteen myönteisesti. Ihan itse keksin! Olen siis Super! Ja ihan vain siltä varalta, jos joku teistä ei ole vielä löytänyt omaa super-ominaisuuttaan, niin muistakaahan pumppuhoitoiset kokeilla yhdistelmäbolusta ja muita pumpun erityisominaisuuksia aina joskus.

 

Itäsuomalainen innostuja, jonka elämää ykköstyypin diabetes on tahdittanut vuodesta 1987 alkaen. Pyörittelen töikseni numeroita - kotosalla hämmennän yhteistä soppaa miehen ja 9- ja 13-vuotiaiden tyttärien kanssa. Luonto, kirpeät kelit, lasten halaukset ja käsillä tekeminen pitävät minut toimeliaana.

Kommentit tähän postaukseen

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat