12.12.2016 Sari Pihlava

Superdiabeetikon suorituksia, osa 1

Wau! Todella upeaa! Koko päivä alle kasin sokereilla! Eikä päivään sisältynyt edes yhtään korjausta, ei hyposyömisiä tai basaalin tilapäisiä säätöjä. Kaikki kerralla oikein! Todella uskomatonta!

Tällaisina hetkinä minun tekisi mieli heittää pari kärrynpyörää ja kiljua riemusta. Sitten voisin edetä kotiinpäin varsahypyillä ja halata ohi mennessäni jokaista vastaantulijaa. Vähänkö olen taitava! Tehty työ taitaa tosissaan tuottaa tulosta! Aivan uskomattoman upeaa, sanoinko sen jo?

Diabeettiset ilot ja surut aukeavat täydessä mitassaan vain teille vertaisille. Täällä muussa elämässä tyydyn hymyilemään hillityn onnellisena sensorikäyrälleni, mutta teidän joukossanne voin tuulettaa täysillä. Te tiedätte, millaista tämä on.

Jos diabetekseni olisi alusta asti ollut loivaliikkeinen ja kiltti, ei kai nämä satunnaiset neljästä kasiin tai kymppiinkään -päivät miltään tuntuisi. Vaan nyt kyllä tuntuvat! Lapsena peitin verensokerimittarin näytön usein mittauksen ajaksi. Mittarin piipattua vitkuttelin hetkisen ja paljastin mittaustulosta vähän kerrassaan. Todellisuuden kohtaaminen tuntui liian jännittävältä, sillä en voinut ikinä tietää, millainen lukema mittarin näytölle ilmestyisi.

Vähän samoilla fiiliksillä ja konsteilla olen edennyt vielä aikuisenakin, vaikka pitkäaikainen verensokeri onkin kertonut keskimäärin hyvästä hoitotasosta. Mutta nyt – hei hei kaikki entinen! Minusta on tullut superdiabeetikko! Tänään uskallan lausua sanan tasapaino ensimmäistä kertaa elämässäni.

Mietin pitkään, voiko tällaista edes kirjoittaa? Onko oikein nostella pakkaspäivän huurteessa maljoja sille, että minulta homma sujuu ja olen tosi onnellinen siitä? Olisiko järkevämpää olla ihan hissukseen? Varsinkin kun onnistuminen ei ole kiinni pelkästään minusta itsestäni, vaan siitä on kiittäminen myös uutta tekniikkaa.

Sensorit, pumput ja verensokerin skannauslaitteet saisivat olla diabeteksen hoidon perusvälineistöä. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Hoitotarvikkeiden saannissa on räikeää alueellista epätasa-arvoa. Siksi olen todella syvästi pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka haluaisitte tehostaa hoitoanne uusilla välineillä, mutta ette saa siihen mahdollisuutta. Lähden milloin tahansa kanssanne barrikadeille tasalaatuisemman hoidon puolesta. Tällä erää voin vain yrittää vaikuttaa kirjoittamalla omista hyvistä kokemuksistani.

Tekniikka yksin ei kuitenkaan työtä ole tehnyt – omaa itseäni saan myös kiittää. Olen tarvinnut roppakaupalla pitkäjänteisyyttä analyyseja tehdessäni. Basaalin testauspäivinä korvasin parit peräkkäiset ateriat vesilasillisella, jotta näkisin, miten kropan luontainen insuliinin tarve vaihtelee. Joinain toisina päivinä vuorossa oli aterioiden hiilihydraattien vakiointi, jotta hiilihydraatti-insuliini -suhteen vaihtelu selkiytyisi.

Eikä tällaisia asioita päivässä, parissa selvitetä. Joskus testini epäonnistuivat, kun verensokeri päätyi liian ylös tai alas, ja sitten homma piti uusia seuraavina päivinä. Basaalin testaus vei monen monta päivää, kun ensin tarkkailin öitä, sitten aamuja ja päiviä ja lopuksi vielä iltojakin. Ja kun tein muutoksia, piti pian taas tarkistaa, osuivatko ne kohdilleen. Pelkistä diabeteksen hoidon perusasioista tässä siis on ollut kyse, mutta kun niitä puuhaa muun elämän pyörityksessä, supervoimat ovat todella tarpeen.

Valmista tästä ei koskaan tule, mutta nyt on hyvä. Basaalit soljuvat nätisti taustalla ja mukautuvat tarvittaessa elämäni muutoksiin. Annosopas ei väsy laskemiseen, vaan toppuuttelee minua niinäkin hetkinä, kun korkea verensokeri meinaa lietsoa äkkinäisiin korjausliikkeisiin. Ja sensori-rakas jaksaa hälytyksineen pitää minusta huolta silloinkin, kun itse keskityn olemaan jotain ihan muuta kuin diabeetikko. Tällaista pystyvyyden ja hallinnan tunnetta toivoisin myös teille muille, sillä tämä jos mikä, rentouttaa ja tuo elämään laatua.

 

Itäsuomalainen innostuja, jonka elämää ykköstyypin diabetes on tahdittanut vuodesta 1987 alkaen. Pyörittelen töikseni numeroita - kotosalla hämmennän yhteistä soppaa miehen ja teinityttärien kanssa. Luonto, kirpeät kelit, lasten halaukset ja käsillä tekeminen pitävät minut toimeliaana.

Kommentit tähän postaukseen

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat