16.11.2016 Elli Sillanpää

Lentokoneessa pumpun kanssa

Pääsin työmatkalle ulkomaille lokakuun puolivälissä. Kerron tässä kirjoituksessa tuoreen pumppuilijan kokemukseni lentokonematkustamisesta pumpun kanssa. Pumppuhoitoisista diabeetikoista suurin osa lienee sinut turvatarkastus- ja ilmanpaineasioiden kanssa, mutta minulla pumpun kanssa matkustaminen ei sujunut täysin ongelmitta.

Turvatarkastus

Kuten kynähoitoisenakin aiemmin matkustaessani, pyysin lääkäriltäni englanninkielisen todistuksen diabeteksesta ja matkan aikana tarvittavista hoitovälineistä.

Surffailin pumppuvalmistajan sivuilla ennen matkaa, ja minulle jäi hieman epäselväksi, mitä pumpulle kuuluisi tehdä turvatarkastuksessa. Riittäisikö se, että pidän pumpun näkyvillä vai pitäisikö se irrottaa tai sammuttaa kokonaan? Päätin soittaa tuotetukeen. Sieltä kerrottiin, että pumppu ei saa mennä läpivalaisusta läpi – ei hihnalla eikä metallinpaljastimesta.

Suomesta lähtiessäni nostin pumpun roikkumaan mekon kaulukseen, ja sanoin turvatarkastuksessa työskennelleelle naiselle, että minulla on insuliinipumppu, jonka kanssa en voi kulkea portista. Kuljin portin ohitse ja turvatarkastus tehtiin taputtelemalla. Muut laitteet, insuliinit ja infuusiosetit, laitoin hihnalle. Paluumatkan turvatarkastuksessa Hollannissa oli sama juttu: siellä taputtelutarkastus oli tosin paljon perusteellisempi ja tarkastaja myös halusi, että otan pumpun kauluksesta irti ja kääntelen sitä, jotta hän näkee sen paremmin. Pumppuun hän ei kuitenkaan itse halunnut koskea, koska pelkäsi rikkovansa sen. Mitään todistuksia ei kyselty missään vaiheessa, kuten ei ole ikinä ennenkään kyselty.

Lentokoneessa

Lennon ajaksi pumppu piti asettaa lentotilaan ja yhteys katkaista verensokerimittarin ja pumpun väliltä. Sensoria en käyttänyt matkan aikana, koska sen lähettimen kanssa pelaaminen tuntui hankalalta. Pumpun ja sensorin välinen yhteys olisi myös pitänyt katkaista lennon ajaksi.

Turvatarkastusasiaa selvitellessäni törmäsin Diabetesliiton Kohtauspaikka-keskustelupalstalla keskusteluun lentokoneen nousun ja laskun ilmanpaineiden vaihtelusta ja tämän vaikutuksesta pumpun toimintaan. Siellä suositeltiin pysäyttämään insuliinin annostelu sekä nousun että laskun ajaksi ja irrottamaan annosteluletku kanyylista, ja ennen annostelun jatkamista tarkistamaan, että insuliinia tulee letkusta. Tein näin ensimmäisellä lennolla. Nousun jälkeen varmistin, että insuliinia tulee, kytkin letkun takaisin kanyyliin ja jatkoin annostelua. Pysäytin annostelun taas laskua varten ja välilaskun aikana lentokentällä kävin wc:ssä varmistamassa, että insuliinia tulee. Sitäpä ei tullutkaan, vaikka bolustin useamman yksikön! Minun piti poistaa säiliö pumpusta ja asentaa se uudelleen, ja vasta sitten annostelu jatkui normaalisti. Ilmanpaineilla saattoi siis hyvinkin olla jotain vaikutusta asiaan.

Pumpun toiminta matkan aikana

Matkani suuntautui eurooppalaiseen kaupunkiin. Aikaeroa oli vain tunti, ja lämpötila oli kymmenisen astetta. Insuliinin annosteluun tai säilytykseen ei siis lämpötilan tai aikaeron takia tarvinnut puuttua, enkä siirtänyt pumpun kelloakaan. Verensokerit olivat kuitenkin vähän väliä korkealla, ja mietin, johtuiko se matkustuksen yleisesti aiheuttamasta stressistä vai ilmakuplista, joita letkuun tai säiliöön mahdollisesti tuli lentokoneen nousujen ja laskujen aikana. Verensokerit olivat myös kotiutumista seuraavana päivänä omituisen korkealla. Vasta infuusiosetin kotona vaihdettuani sain verensokerit kuriin.

Kokonaisuudessaan pumpun kanssa matkustaminen tuntui hankalalta. Turvatarkastukset sujuivat ongelmitta, mutta ilmanpaineen vaihtelusta (?) johtuneet insuliinin annosteluongelmat ja korkeat verensokerit harmittivat. Seuraavaksi minun pitäisi matkustaa lentokoneella keväällä, ja mietin jo nyt, pitäisikö vaihtaa takaisin monipistoshoitoon vähän ennen matkaa ja matkan ajaksi. Olen myös menossa Lappiin jouluksi, joten seuraavaksi täytyy pohtia, miten pumppuhoito ja hiihtolenkit kovassa pakkasessa sopivat yhteen.

Onko muilla vastaavia kokemuksia pumpun kanssa matkustamisesta? Entä kumpi tuntuu helpommalta reissussa, kynät vai monipistoshoito?

Kuva täältä

Satakuntalais-lounaissuomalainen ykköstyypin diabeetikko vuodesta 1990. Neljävuotiaan pojan äiti, joka yrittää löytää huumoria arjen tilanteista, kuten uhmaraivareista ja jatkuvasta kiireestä. Tärkeimmät apuvälineet jaksamisessa ovat juoksuharrastus ja kahvi.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Juha

    Pumppu minulla ollut nyt noin 3 kk ja yhden puolentoistakuukauden matkustelun heittänyt useine lentoineen. Ehdottomasti äänestän pumppua ja jatkuvaa sensorointia. Mukavan varmaa oloa, vaikka joskus sattuukin kaiken maailman vaihtotarpeet ja ongelmat just huonoimpaan aikaan. kynät ”terävinä” mukana jos jokin pitää tilapäisestikin hoitaa.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat