8.11.2016 Sari Pihlava

Kuvaussessio

Pari päivää sitten jouduin lämpökameran kuvauskohteeksi omassa olohuoneessani. En voinut kuin ihmetellä! Normaalisti lämpökameraa käytetään esimerkiksi rakennusten lämpövuotojen paikallistamiseen ja ihmisten etsimiseen, joten minuun kohdistunutta kuvaussessiota oli vaikea ymmärtää.

Kuvittelin hetken jo, että kuvauksissa oli kyse uudenlaisesta näkökulmasta parisuhteeseen. Lämpökameran avulla voisi kai tarkistaa yksiselitteisesti, käykö puoliso kuumana ja jos, niin mistä kohtaa. Teknistä, helppoa ja nopeaa, eikö vain?

Pieleen menivät kuitenkin pikaiset päätelmäni, sillä kuvauksien syyksi paljastui jotain ihan muuta.

Ääreisverenkierron häiriöt ovat monille diabeetikoille tuttuja. Itse olen kärsinyt kylmistä jaloistani niin pitkään kuin muistan. Kotosalla hiihtelen mieluusti villasukissani ja yritän niin lievittää varpaitteni vilunväreitä. Toisinaan lämmitän viljatyynyn ja herkuttelen sen antamalla lämmöllä viltin alla.

Ei siis ollenkaan hassumpi ajatus tutkia lämpökameralla, näyttäytyisikö varpaitteni viluisuus myös kuvassa. Lämpökamera kuvantaa lämpimät kohdat vaaleina; kylmät tummina, ja sitä käytetään hoidon apuvälineenä myös ihan oikeassa terveydenhuollossa eikä vain meidän kotitohtorillamme. Terveydenhuollon näkökulmasta katsottuna lämpökamera on nopea, edullinen ja kehoa kuormittamaton apuväline, joka kertoo niin verenkierron häiriöistä kuin mahdollisista tulehduksistakin.

Arvaatte varmaan jo, kummat kuvan varpaista kuuluvat minulle ja kummat ovat mukana terveinä, hyvinvoivina vertailuvarpaina. Mustanpuhuvina näyttäytyvät varpaani ovat pysäyttävä näky. Varpaitteni pintalämpötila ylsi kuvaushetkellä vain 25 asteeseen, kun vertailuvarpaat ja omat sääreni nauttivat normaalista 36 asteen pintalämmöstään. Kuvan myötä mieleen nousivat myös ne kaikkein kauheimmat mielikuvat diabeetikon jalkavaivoista. Tuli tunne, että ääreisverenkierron ongelmille pitäisi pystyä tekemään jotain muutakin kuin vain lievittää oireita villasukkakerroksilla.

Käyn jalkahoitajalla suunnilleen kerran vuodessa, ja toistaiseksi jalkani ovat kuuluneet riskiluokkaan 0 (luokittelu Diabeetikon jalkaongelmat/Käypä hoito -suositus). Keskustelin taannoin jalkojeni kylmyydestä jalkahoitajan kanssa ja sain muistaakseni ainakin jumppaohjeita verenkierron parantamiseksi, mutta tekemättä nuo jumpat olivat jääneet.

Lämpökameran kuva sysäsi minut ensin tiedonhankintaan ja sitten tositoimiin. Liikunnasta saan ainakin tilapäistä apua kylmiin jalkoihin. Jalkajumpatkin tuntuvat järkeenkäyviltä, mutta pitkäaikaisvaikutuksista en osaa vielä sanoa. Iltaisin voin piirrellä jaloillani taideteoksia, harotella varpaitani tai rullailla tennispalloa edestakaisin. Myös kylvetys vuoronperään kylmässä ja lämpimässä vedessä paitsi tuntuu hyvältä myös parantaa verenkiertoa. Mutta kaikkein mukavin on kuitenkin se alkuperäinen konsti, pelkkä oireiden lievittäminen villasukilla ja lämpötyynyllä.

En usko olevani yksin kylmien varpaitteni kanssa. Yleinen vaivahan tämä on ihan terveilläkin. Diabetes ei kuitenkaan helpota tilannetta. Niin pitkään kuin tunnen varpaitteni kylmyyden, kyse on lähinnä vain epämukavasta olosta. Vaan entäpä siinä vaiheessa, jos jalkoihini tulisi tuntopuutoksia? Miten itseään voisi silloin suojata sellaiselta, jota ei edes huomaa?

 

Itäsuomalainen innostuja, jonka elämää ykköstyypin diabetes on tahdittanut vuodesta 1987 alkaen. Pyörittelen töikseni numeroita - kotosalla hämmennän yhteistä soppaa miehen ja teinityttärien kanssa. Luonto, kirpeät kelit, lasten halaukset ja käsillä tekeminen pitävät minut toimeliaana.

Kommentit tähän postaukseen

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat