16.10.2016 Elli Sillanpää

Ensifiiliksiä pumppuhoidosta

Kirjoitin deeblogiin viimeksi keväällä. Kirjoitusinspiraation puute johtui siitä, että olin taistellut jatkuvasti heittelevien verensokereiden kanssa jo pitkään (joka päivä seilausta 2–25 välillä), eikä hoitomotivaatio ollut kovin korkealla.

Melkein vuoden päästä lähetteen saamisesta insuliinipumppuhoito aloitettiin viimein 5.9. Elämä on helpottunut jonkin verran, mutta vielä on säädettävä annoksia; sekä basaalia että bolusta. Pumppuhoitoa pohtiville ajattelin listata tähän ensifiiliksiä pumppuilusta. Käytössäni on sensoroiva insuliinipumppu.

Plussat:

+ Ei tarvitse pistää koko ajan. Monipistoshoidolla pistin keskimäärin 7 krt päivässä.

+ Verensokereiden vaihteluväli on pienentynyt huomattavasti. Vaikka vaihtelua esiintyy edelleen jonkin verran, pysyvät sokerit nyt noin 3,5–15 välillä entisen 2–25 sijasta.

+ Tarkemmat asetukset insuliinin annostelulle. Saan aamunkoittoilmiön pumpulla helpommin aisoihin.

+ Sensorointi eli jatkuva verensokerin seuranta. Toivoisin toki, että saisin pitää sensoria koko ajan, mutta se ei ole mahdollista, vaan niitä saa vaihtelevia määriä kotikunnasta riippuen.

+ Edelliseen liittyen ennakoiva insuliininsyötön pysäytys: sensorin mukaan pumppu tunnistaa, onko verensokeri voimakkaassa laskussa. Se pysäyttää insuliininsyötön jo ennen kuin päästään hypolukemiin, ehkäisten näin reaktiivisen verensokerin nousun hypon jälkeen. Tämä on suurelta osin vaikuttanut vuoristoradan pienenemiseen ainakin minulla. Samoin yöllä tästä on ollut hyötyä.

+ Liikunnan ajaksi on helpompi säätää insuliinit minimiin. Juokseminen laskee verensokeriani todella voimakkaasti, ja siksi tämä on minulle erityisen tärkeää.

+ Pumppuun voi laittaa useampia eri basaalimalleja. Omalla kohdallani hormonitoiminta vaikuttaa: tiettyyn aikaan kuukaudesta sokerit ovat aina korkealla, ja flunssa pitää myös sokerit jatkuvasti korkealla. Näille ajanjaksoille voi tehdä omat basaalimallinsa.

+ Joustavuus: jos syö rasvaisempaa ruokaa kuten pizzaa tai vaikkapa seisovassa pöydässä, voi käyttää jatkettua bolusta ja näin välttää aterian jälkeisen verensokerin laskun. Pumppu syöttää insuliinin pizzan tms. hitaasti imeytyville hiilareille hitaammin. (Tätä ominaisuutta en tosin ole vielä kokeillut.)

 

Miinukset:

Jotain on kehossa kiinni koko ajan. Minulla on vielä totuttelemista siihen, että vatsassani olevasta kanyylista lähtee letku, jonka toisessa päässä on pumpun suht iso ja painava mötikkä (pariston kanssa 102 g). Olen pitänyt pumppua housunkauluksessa, taskussa tai rintaliivien keskiosassa klipsillä. Etukäteen yöt jännittivät, mutta pumppu pyörii sängyssä tai pysyy paidan- tai housunkauluksessa ihan hyvin.

Urheilu: juoksu- ja jumppatrikoot lähtevät valumaan alaspäin, jos pumppu on niissä kiinni. Sain nyt vasta hankittua vyön, johon pumpun voi laittaa urheilun ajaksi. Siinä pumppu pysyi ainakin eilisellä juoksulenkillä hyvin.

Sensoreita ei saa jatkuvasti. Verensokerit heittelevät paljon enemmän nyt, kun sensori ei ole käytössä.

Tarvittavan tavaran ja roskan määrä: vaikka pistää ei tarvitsekaan kuin joka toinen päivä ja lisäksi sensorin vaihdot päälle (kerran parissa viikossa), tarvitaan infuusiosetin vaihtoon paljon enemmän tavaraa kuin kynähoidossa. Jos lähtee reissuun, pitää tavaraa ottaa mukaan reilusti.

Jos pumppu tekee tenän, ei insuliinia ole kehossa yhtään ja tämä on erityisen vaarallista silloin, kun sensoria ei ole käytössä. Tänään vaihdoin infuusiosetin aamulla, eikä minulla nyt ole sensoria. Lähdin töihin, ja lounasta ennen minulla oli aika huono olo. Mittasin verensokerin, ja se oli 21. Kun bolustin, insuliinit valuivat letkusta iholle eli kanyyli ei ollut ihon alla kunnolla. Sain pyöräillä kotiin vaihtamaan setin (onneksi työmatkani on vain 2 km), ja vahingosta viisastuneena toin muutaman setin työpöydän laatikkoon. Varajärjestelmä eli minun tapauksessani kynät täytyy aina olla mukana.

 

Pääosin siis positiivisilla fiiliksillä näin 1,5 kk jälkeen. Kerron vaikkapa puolen vuoden päästä lisää kokemuksia pumpusta. Minkälaisia kokemuksia muilla on pumppuhoidosta, mikä siinä on erityisen hyvää tai huonoa?

Satakuntalais-lounaissuomalainen ykköstyypin diabeetikko vuodesta 1990. Neljävuotiaan pojan äiti, joka yrittää löytää huumoria arjen tilanteista, kuten uhmaraivareista ja jatkuvasta kiireestä. Tärkeimmät apuvälineet jaksamisessa ovat juoksuharrastus ja kahvi.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Anssi LehtoAnssi Lehto

    Onnittelut pumpunsaannin johdosta. Käytön myötä oppii säätämään ja saat varmasti koko ajan paremman tasapainon. Hyvä idea kirjoittaa kuulumisia puolen vuoden välein. Terveisin yhden vuoden pumppuilija.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat