17.5.2016 Sanna Porokara

Kohti ruuhkavuosia 3.. 2.. 1…

Ensin sairastuu muksu, sitten vakavammin kissa. Samalla hoidetaan asuntokauppoja, vaihdetaan pankkia ja suunnitellaan arkea pitkällä tähtäimellä uutta asuinpaikkaa ajatellen. Sivussa huolehdin omasta yllättäen horjuvasta terveydestä ja kirsikkana kakun päällä palasin töihin. Jokainen vastaantuleva ihminen tuntuu vaativan jotain. Kohtaa pakataan ja organisoidaan muutto. Tätäkö tämä nyt on? Ne pahamaineiset ruuhkavuodet? Tukka putkella paikasta toiseen juoksemista ilman selkeää päämäärää?

Vuorokauden tunnit eivät riitä mihinkään. Tai ainakaan siihen, mitä oikeasti haluaisit tehdä. Tähän mennessä olen nipistänyt omahoidosta, yöunista ja harrastuksista, mikä on osoittautunut varsin huonoksi selviytymisstrategiaksi. Ei tämä ole selviytymistä, maksan tästä pikkuhiljaa terveydelläni.

On pakko alkaa priorisoimaan. Tehtävien suurta määrää enemmän minua häiritsee kokonaiskuvan vaikea hahmotettavuus. Seinäkalenteri on kasa suttuisia merkintöjä ja reunaan teipattuja lappusia. Kaikkea ei pysty muistamaan ja tuo sotkuinen kalenteri onkin ainoa luotsi läpi kaaoksen. Sen kanssa edetään päivästä ja viikosta toiseen, vaikka haluaisin mieluusti pitää tulevat tapahtumat ja velvoitteet viisivuotissuunnitelmana kirkkaana mielessä kuin Neuvostoliitossa konsanaan.

Päämäärättömyys koskee myös omahoitoa. Elän mittauksesta toiseen ikäänkuin tulipaloja sammutellen. Kotona ollessa sain hiottua pari basaalimallia kohdilleen ja niiden vaihdot sujuviksi, jolloin hoito oli todella vaivatonta. Työrytmi pisti koko pakan sekaisin ja pitäisi ottaa aikaa verensokerien tutkiskeluun.

Vähän vauhtia ja motivaatiota hoidon tehostamiseen toi varsin ärhäkkä infektio suussa, jota käsittelen omana postauksenaan tulevaisuudessa. Stressin keskellä myös IBS muistuttaa olemassaolostaan pahimmillaan herättäen kipakoilla vatsakivuilla pitkin yötä. Paska homma, kirjaimellisesti. Jos joku nyt kysyisi, että miten diabeteksen kanssa sujuu, en voisi vastata muuta kuin “en tiedä”.

Kynä ja paperia apuna kaaoksessa

Kaipaamaani konkretiaa sain kun listasin elämässäni tällä hetkellä voimia verottavia tekijöitä ja laitoin ne tärkeysjärjestykseen. Kriteereinä käytin asian tärkeyttä ja kiireellisyyttä. Yllättävää huomata, että kuinka vääriin asioihin sitä käyttää aikaa ja energiaa. Lisäksi tekee hyvää ajatella välillä vain itseään, oli sitten kyse ajasta oman terveyden hoitoon ja jonkin muun tehtävän suorittamisesta. Toki muiden huomioiminen on tärkeää, mutta toistuvat tapahtumat, joista sinulle jää vain paha mieli siksi kun yrität syystä tai toisesta miellyttää hankalaa ihmistä vasten omia arvojasi ovat turhia. Kaikki kulminoituu tärkeyksiin ja turhuuksiin, siihen, mitä vaakakupeissa on vastakkain.

Oliko tässä tekstissä mitään punaista lankaa? Vai onko tämä samanlainen kasa ajatuksia ja ideoita kuin tuo meidän suttuinen seinäkalenteri? Jatkossa kuitenkin käytän tähän aikaa enemmän. Kirjoittaminen pääsi listauksessa tärkeiden asioiden pinkkaan. Sen varjolla voin hyvin luopua parista turhuudesta. Ja lopetan puhumisen konditionaalissa. Joko teen tai en, kaiken sen miettiminen, mitä voisin tai pitäisi tehdä on aikaa pois olennaiselta.

Kolmekymppinen ykköstyyppi, joka vuosien sokerisuossa rämpimisen jälkeen tajusi, että diabetesta tai elämää ylipäätänsä ei voi suorittaa kaavamaisesti. Täydellisen hoitotasapainon rattaisiin kapuloita tällä hetkellä heittävät (kaikella rakkaudella) perhe ja työ, eli ne ihanan kamalat ruuhkavuodet.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: