27.12.2015 Elli Sillanpää

Vähäsokerisesta elämästä ja joulusta

Keväällä kirjoitin ensimmäisessä blogikirjoituksessani makeanhimosta ja sokerikoukusta. Ilokseni voin nyt kertoa, että olen päässyt sokerinhimosta eroon! Jos joku muu vaikka sattuisi kokemaan itsensä sokeririippuvaiseksi ja miettii, miten pääsisi makeanhimosta eroon, haluan jakaa kokemuksiani täällä.

En ole kokonaan lopettanut sokerin syöntiä. Olen vain vähentänyt sen lähes minimiin. Ja edelleen kyseessä on nimenomaan lisätyn sokerin syönti: syön edelleen hedelmiä ja marjoja ja käytän satunnaisesti esim. hunajaa tai makeutusaineilla makeutettuja tuotteita (Läkerolit ovat paheeni…).

Miten tämä sitten onnistui? Kuten aiemmin kerroin, totaalikieltäytyminen oli aluksi ainoa vaihtoehto, jolla edes kuvittelin pääseväni eroon sokerikoukusta. Parin viikon päästä makeanhimo helpotti. Ensimmäiset pari päivää ovat pahimmat, varsinkin jos makeaa on tarjolla kaikkialla – työpaikkani kahvihuoneessa hyvin usein on. Viikon päästä alkaa jo helpottaa hieman, ja parin viikon päästä makeaa ei enää tee niin paljoa mieli. Makeanhimo on minulla pahimmillaan aina iltapäivällä lounaan jälkeen, mutta jos varmistan lounaalla sekä riittävän proteiinin saannin että sen, ettei lounas ollut liian hiilihydraattipitoinen, makeanhimo ei välttämättä ole niin kova. Lisäksi esim. vadelman ja lakritsin makuinen xylitol-purkka toimii oikein hyvin (ja ne Läkerolit).

Nykyään sokerin sietokykyni on kuitenkin huomattavasti laskenut: kun päätin pitkästä aikaa ostaa irtokarkkeja leffaan – suurin osa niistä oli tosin sokerittomia – minulle tuli todella huono olo jo pienestä määrästä ja karkit maistuivat aivan liian makeilta. En pysty syömään jäätelöä, suklaata tai oikeastaan mitään makeaa suuria määriä ilman, että jo pureskeluvaiheessa maku on liian makea ja minun pitää äkkiä juoda vettä, koska makeus yskittää ja ällöttää!

Repsahduksiakin on toki tapahtunut, erityisesti tässä loppuvuodesta kun ulkona on pimeää ja sataa, ja kotisohva houkuttaa kuraisia lenkkipolkuja enemmän. Olen huomannut, että jos annan makeanhimolle ja sokerin syönnille pikkusormen, se vie kohta koko käden: kun yhtenä tai kahtena päivänä syön makeaa, napostelua on todella helppo jatkaa. Sitten pitää taas totaalikieltäytyä ainakin viikon verran, jotta kierteen saa katkaistua.

Jouluksi tein raakasuklaakakun, jonka ohjeen Reija joulukalenterissaan jakoi (kuvassa). Se on todella tuhtia ja pienikin pala tyydyttää suklaanhimon takuuvarmasti. Olen maistellut tavallisiakin konvehteja, mutta nyt niitä ei tullut ahmittua samalla tavalla kuin ennen.

Tämän jaarittelun voisi siis tiivistää niin, että jos jättää makean vähäksi aikaa kokonaan pois, tekee sitä jatkossa vähemmän mieli. Se on minusta pelkästään positiivista!

(Verensokereihin en ole huomannut asialla olevan kovinkaan suurta vaikutusta. Valitettavasti niiden suhteen elämäni on edelleen vuoristorataa, vaikka mitä tekisin. Helmikuussa minulla on onneksi aika TYKSiin, jotta pääsen keskustelemaan pumppuasioista.)

——-

Kuvan otti ystäväni Maritta Ramstedt!

Satakuntalais-lounaissuomalainen ykköstyypin diabeetikko vuodesta 1990. Neljävuotiaan pojan äiti, joka yrittää löytää huumoria arjen tilanteista, kuten uhmaraivareista ja jatkuvasta kiireestä. Tärkeimmät apuvälineet jaksamisessa ovat juoksuharrastus ja kahvi.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat