25.1.2015 Sari Pihlava

Ihan tavallinen päivä

Ylös, ulos ja töihin. Arkiaamujen perusrutiini, tai siltä se ainakin nopeasti katsoen näyttää. Vaan diabeetikon aamussapa on tarjolla vähän muutakin.

Ilkosillaan nukkuva pumppuhoitoinen diabeetikko aloittaa päivänsä pumpun pyydystyksellä – mihin se kaveri on tänä yönä päätynyt? Onneksi on letku, josta kiskomalla pumppu tottelee mukisematta.

Seuraava etappi vaatii vähän enemmän ajatusta. Verensokerimittariin iskeytyvät ikävät lukemat: 16,2 mmol/l. Ei hyvin mene ei, mutta menneitä on turha jäädä murehtimaan. Nyt on tehtävä tärkeitä päätöksiä.

Pumppu tietää tilanteen ja murisee merkiksi – toimi nyt! Diabeetikkoparka järkeilee: montako hiilihydraattia saisi olla – ja millaisia? Nopeita, hitaita vai jotain siltä väliltä? Nyt ainakin voisi mennä pyörällä töihin, kun ei olla matalilla. Vaan onkohan kroppa jo kehittänyt hurjan resistenssin, kuka senkin tietää?  Diabeetikko ratkoo kaaviota, jossa epävarmoja muuttujia on aivan liikaa.

Veikattava on. Pumppu ei ateriainsuliiniehdotuksissaan tiedä tulevaa pyörälenkkiä eikä ymmärrä, että kun korjausannos kasvaa, insuliini ärhäköityy oudon tehokkaaksi.  Ateriainsuliiniksi valitaan ehdotettua pienempi annos, ja toivotaan parasta.

Jälkiviisaus on parasta.  Pitkään ei diabeetikko ehtinyt töitä tehdä, kun ajatus jumiutui. Muita oireita ei vielä ollut, mutta tarkistettava oli. Ja siellä se jo vaani: hiipien etenevä hypo, joka lamauttaa ensin ajatukset, sitten saa äshshät shuhisemaan ja katseen harhailemaan. Pieleen mentiin. Vaan niin kriittinen tilanne ei vielä ole, että syömään pitäisi lähteä. Ensihätään riittää, kun pumpun säätää hetkeksi nollille. Korjatkoon taukokahvin reilu maitoannos sitten loput.

Aamuhämmingin jälkeen elämä etenee odotetusti. On lounasaika, verensokeri oppikirjatasolla. Diabeetikko on valinnut eväspalasensa olosuhteiden mukaan. Istumatyö kun vie viimeisenkin insuliiniherkkyyden. Jos lautasella on pino nopeita hiilihydraatteja, peli on menetetty. Diabeetikko haarukoi evässalaattiaan ja erityisen uskaliaina päivinä herkuttelee ruisleipäviipaleella.

Iltapäivän haasteet saattavat saada paitsi posket punoittamaan, myös sokerit nousuun. Ateriainsuliinin laskukaavasta unohtui kokonaan tieto siitä, että diabeetikkoa saattaa hermostuttaa hetken päästä. Kai jokainen osaa sen verran ennakoida, että tietää joutuvansa henkisesti ahtaalle kahden tunnin kuluttua?

Illalla diabeetikko suihkii lapsiaan päiväkodista ruokapöytään, sieltä harrastuksiin ja lopuksi nukkumaan. Jossain välissä hän soittaa miehelleen: ”Moneltakos olet kultaseni tulossa kotiin?” Kyse ei ole siitä, että ikävä olisi kova eikä liioin siitä, ettei lasten kanssa yksin pärjäisi. Diabeetikon laskukaavasta vain puuttuu yksi muuttuja: milloin puoliso on kotona, ja diabeetikko voi mennä iltalenkilleen. Onhan ne tällaiset asiat tiedettävä, kun insuliinejaan säätää.

Yön saapuessa tilanteen soisi rauhoittuvan. Uni tulee, jos verensokeri antaa myöten. Unta jatkuu aamuun asti, jos pumppu ja verensokeri antavat myöten. Joskus vaativat palveluksia mokomat – milloin vingutaan uutta paristoa, milloin mittauksia, syömistä tai ylimääräisiä vessareissuja. Vaan näillä on mentävä, parhaansa tehtävä, ja yritettävä huomenna taas uudestaan.

Itäsuomalainen innostuja, jonka elämää ykköstyypin diabetes on tahdittanut vuodesta 1987 alkaen. Pyörittelen töikseni numeroita - kotosalla hämmennän yhteistä soppaa miehen ja teinityttärien kanssa. Luonto, kirpeät kelit, lasten halaukset ja käsillä tekeminen pitävät minut toimeliaana.

Kommentit tähän postaukseen

  1. Mika HauloMika Haulo

    Jos jotain kaipaan diabeteksen hoitoon niin se on nimenomaan nuo huolettomat yöt. Että voisi vain kellahtaa sänkyyn ja olla varma, että aamulla verensokeri on jossain neljän ja puolen tuntumassa. Siis silloinkin, jos on syönyt liian tuhdin iltapalan tai sortunut ahmimaan karkkipussin.

    Tietysti voisi vain unohtaa verensokerin ja alkaa kuorsata.

    Tai sitten ei. Unessa hujahtaa helposti kolmasosa vuorokaudesta. Jos verensokeri on yöllä persiillään, tuntuu se takuulla hobiksessa. Ja vaikka koittaisi olla siitä välittämättä, voi hyville unille sanoa hyvästi, jos joutuu heräämään hypon tärisyttämänä tai rakon pakottamana. Siis kun korkea verensokeri saa nesteen poistumaan.

    Joskus kyllä tulee mietittyä, kuinka epätavalliselta meikäläisten tavallinen päivä terveiden silmillä katsottuna näyttää.

    1. Sari PihlavaSari Pihlava

      Meikäläisten tavallinen taitaisi terveistä olla kaikkea muuta kuin tavallista elämää. Itse tähän on niin tottunut, että monet, monet jutut ohittaa onneksi jo ihan huomaamattaan ja kuvittelee välillä elävänsä samoin kuin ne terveet.

      Huolettomat yöt kelpaisi tännekin – vähänkö on voittajafiilis niinä aamuina, kun lähdetään tavoitetasolta päivän juoksuihin 😉 Ei mullakaan tuollaiset aamuarvot onneksi ihan jokapäiväisiä ole, kyllä hobis aika nätistä keskimääräisyydestä kertoo. Vaan on se niinkin, että ei tarvita kuin pieni arviointivirhe jossain, niin hups vain, taas minua vietiin.

  2. Reija HelkkulaReija

    Vauhdikas kirjoitus, joka kuvasi varmasti hyvin tavallista päivääsi. Paljon samaa löysin, vaikka haluan uskoa, että oma tavallinen päiväni on hieman rauhallisempi diabeteksen suhteen.

    Diabetekseen liittyvän ajatustyön määrä oli se, mikä itseäni hämmensi/pelotti(?) sairauden alussa. Siihen ajatustyön määrään samaistuin voimakkaasti kirjoituksessasi. Valitettavasti ajatustyö on se, mikä ei ulkopuolisille näy mitenkään.

    1. Sari PihlavaSari

      Hyvin kuvaat Reija tämän sairauden vaatimuksia – ajatustyötä, jatkuvaa ajatustyötä.
      Oltaisiinko me vaikka sinnikkäitä laskukoneita, jotka osaavat ottaa huomioon menneet tapahtumat, ennakoida tulevat ja ennustaa nekin tapahtumat, joista ei vielä ole aavistustakaan?

  3. Kirsi

    Itse samaistuin Sari tekstiisi kovasti, vaikka monipistoshoidolla menenkin pumpun sijaan. Juuri tuolta se minunkin päiväni usein näyttää. Ja öiden laatuun verensokerit vaikuttavat vääjämättä myös kovasti, kuten Mikakin toteaa.
    Ajatustyö, mistä Reijakin puhuu, on se mitä tosiaan monikaan ulkopuolinen ei diabeteksesta ollenkaan ymmärrä ja se joskus harmittaa, siitä kaipaisi toisinaan parempaa tietoutta ja ymmärrystä muilta.

    1. Sari PihlavaSari

      Kiitos Kirsi samaistumisesta. Ehkä se on osaltaan tämä vertaistuki, joka voi tuoda jaksamista sinne ajatustyönkin saralle: se tunne, että toisellakin on tällaistä, antaa kummasti lohtua.

  4. Maaret

    Laskukone ja kirjuri, sitähän me diabeetikot monessa mielessä olemme. Vielä toivoisi olevansa ”ennustaja”, jotta osaisi ottaa kaikki menneet osatekijät huomioon ja arvata miten yön aikana verensokeri reagoi menneen päivän liikuntaan, syömisiin ja insuliiniannoksiin. Pumppuilijoita kadehdin tietyllä tavalla. Se näyttää niin näppärältä lisätä ja vähentää insuliiniannoksia nappia painamalla. Monipistoshoitoisena en kuitenkaan ole sen varassa, että pumpun piuha jäisi yöllä puristuksiin tai irtoaisi, jolloin yöaikainen insuliiniannostus katkeaisi.

    1. Sari PihlavaSari

      Niin, onhan se pumppu omalla tavallaan näppärä. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen voisi saada sen hoitomuodon, jolla saa parhaita tuloksia ja joka soveltuu parhaiten. Pumpuista ne mallit, joissa on lisäannosopas, kyllä helpottavat sitä ajatustyötäkin, kun muistavat jo annostellut insuliinit ja osaavat ehdottaa uusia henkilökohtaisesti asetettujen asetusten mukaisesti.

      Noita pumppuongelmia öiseen aikaan pelätään paljon. Mulla on reilun kahdeksan vuoden aikana yhtenä ainoana yönä irronnut kanyyli nukkuessa. Vessahätään sitä sai herätä – sen verran kroppa vielä toimii, että näkyy onneksi herättävän, jos ollaan korkealla, olipa korkean syy mikä tahansa.

  5. Maria V.

    Kirjoitit kuin omasta elämästäni. Se on aina kiva lukea ettei ole yksin samantyyppisen arjen keskellä vaan meitä on muitakin.

  6. Liisa LaitinenLiisa Laitinen

    Tosi hyvä kirjoitus Sari, ja tuo kaaviokuva on aika tyhjentävä. Monet uskoo, että insuliinipumppu ”hoitaa” diabeteksen puolestamme, eikä se ihan niin mene. 🙂 Ja välillä ne kuuluisat planeettojen asennotkin näyttävät sokereihin vaikuttavan..!

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: