Tekijä: Maria Rasalahti

Avatar photo
4.2.2019 Maria Rasalahti

Uutta energiaa etsimässä – Muutoksen positiivinen voima

Seitsemän vuotta on vierähtänyt pojan sairastumisesta. Näinä vuosina jaksamisen aaltoilu on tuottanut elämään ylitsepääsemättömän näköisiä vuoria ja myös solia, joissa lipua kevyen tuulen vietävänä. Miten onkaan uuden vuoren kohdatessa tuntunut toivottomalta ylittää se kiipeämällä raskaita jyrkänteitä ylös – kunnes on saavuttanut huipun, ja alamäen laskeutuminen on alkanut. Mäen alas pääsykään ei välttämättä ole ollut helppoa, […]

Avatar photo

Kun kaikki on hyvin

On ihana löytää välillä se tunne että kaikki on hyvin. Kaikki kulkee kuin omalla painollaan, tasaisesti ja ilman yllätyksiä. Se on välillä vain hetkellistä. Ja välillä kestää kauemmin. Sen tunteen kun löytää tuntuu huojentavalta. Kun kaikki on hyvin, voi sanoa hymyssä meillä sujuu tällä hetkellä hyvin. Sitä on myös välillä vaikea uskoa, koska tietää mitä […]

Avatar photo

Helteestä pakkasiin – insuliinien säilyttäminen

Viime kesänä insuliinien säilyttäminen kuumuudelta suojattuna tuotti enemmän harmaita hiuksia kuin lapsen verensokerin seilaaminen. Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan. Onkohan silloin -30 astetta? Kesällä oli huikeita hellejaksoja ja tietenkin insuliinien oikein säilyttäminen  mietitytti. Tarkistan vielä kertaalleen jääkaapissa säilytettävien insuliinien paketista: Käytön aikana: säilytä alle 30 °C. Joopa joo. Sisällä on 23-25 °C (kiitos ilmalämpöpumpun), ulkona 30 °C […]

Avatar photo

Lentäen uuteen arkeen

Palasin töihin maaliskuun alussa ja uuden arjen opettelu on vienyt mennessään. Minusta tuntui mahdottomalta lähteä taas töihin ja jättää D-poika itsekseen pitkien iltapäivien ajan. Kuinka hän selviäisi itsekseen kotona? Olemme miehen kanssa molemmat pitkän matkan päässä töissä. Onneksemme saimme kevään ajaksi lääkärin todistuksella 3-luokkalaiselle pojalle paikan koulun iltapäiväkerhosta, jossa iltapäivät sujuvat turvallisesti aikuisen ohjaajan valvonnassa. Töissä käymisen ja pitkien työmatkojen yhdistelmä tuntui d-lapsen kanssa mahdottomalta, mutta iltapäiväkerhon kanssa arki alkoi sujumaan pian lentäen aikaa vastaan työpaikan ja koulun välillä.

Avatar photo

Pienet sankarit

Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.

Avatar photo

Jokaisella meillä on oma erityinen diabetestarina kerrottavana

Jokaisella meillä on oma erityinen tarinamme kerrottavana, vaikka se liittyisi vain hampparin syömiseen mäkissä, mutta mitä siitä seurasikaan. Olen ollut opiskeluni kautta mukana Diabetesliiton lapsen diabetes-verkkosivujen uudelleen suunnittelussa. Palvelumuotoilulla sivujen suunnittelu kuulostaa ehkä omituiselta. Mutta sillä saadaan diabeetikkolasten ja vanhempien sekä heidän läheisten ääni kuuluviin ja tarpeet esiin.

Olisiko sinulla odotuksia uusille verkkosivuille ja toiveita? Miksi kävisit lukemassa uusia verkkosivuja?

Avatar photo

Mitä meillä syödään?

Minulta on kysytty monta kertaa, miten meidän ruokavalio on erilainen kuin ”normaaleissa” perheissä. Kun esikoispoikamme sairastui viisi vuotta sitten 3,5 vuotiaana, totesin, ettei meidän tarvitse muuttaa ruokailutottumuksia juuri lainkaan. Meillä oli päiväkodista tuttu ateriarytmi, emmekä herkutelleet ylettömästi, eikä meillä ollut vielä karkkipäivää. Se saapui kotiimme vasta koulun alettua.