Ykköstyyppi 13.12.2017 Reija Helkkula

Tämä on se aika vuodesta, kun diabeteslääkäri kolkuttelee ovella. Lapsuudessa näihin aikoihin alkoi jännittää pian saatava joulutodistus. Siinä olevat arvosanat olivat itselleni hyvin merkityksellisiä. Nykyään löydän itsestäni samoja tunnelmia, kun odotan lähestyvää vuosikontrollia. Lienee inhimillistä jännittää vuosittain toistuvaa lääkärikäyntiä ja syyllistää itseään jo etukäteen huonoista elämäntavoista. On sanomattakin selvää, että tiedän lääkärikäyntien ja labratulosten olevan vain minua varten. Silti huomaan pohtivani, minkä arvosanan saan diabeetikkona kuluneesta vuodesta.

Pari viikkoa sitten sain postia. ”Sinulle on varattu diabeteslääkäriaika – – ” tulosteessa luki, ja ajankohta oli huomaavaisesti väritetty korostustussilla keltaiseksi. Kuori sisälsi itse kutsun, seurantalomakkeen verensokeriarvoille ja verenpainelukemille, ohjeet virtsanäytteen ottoon, resistenttien bakteerien seulontalomakkeen sekä ilmoituksen silmänpohjakuvauksesta vastaanoton yhteydessä.

Oikeastaan papereita ei enää tarvitse edes lukea läpi, koska samat ohjeet ovat toistuneet vuosittain. Tärkeintä on varata tarvittavat laboratorionäytteenotot riittävän ajoissa ennen lääkäriaikaa. Olen huojentunut siitä, että 12 tunnin pissakeräyksen sijaan riitti vain kotona aamuvirtsasta otettava ampullinäyte. Sen oranssin kanisterin kuskaaminen polkupöyrällä on ollut melko vaivalloinen operaatio.

Verenpaineen olen mitannut töissä kolmena päivänä. Haastavinta on löytää rauhallinen hetki, niin ettei kahvia ole nautittu vastikään eikä syke ole vielä korkeana työmatkasta tai jostain akuutista työtehtävästä. Silti verenpaine on parempi mitata työpaikalla kuin lääkärinvastaanotolla. Silmänpohjakuvausta varten pitää muistaa olla laittamatta piilolinssejä. En ole koskaan unohtanut  tätä, mutta aina etukäteen epäilen kykyäni muistaa.

Verinäytteissä vaadittiin taas 10-12 tunnin paastoa. Aika monelta olen saanut kuulla, ettei ykköstyypin diabeetikon kuuluisi paastota, koska riski hypoglykemiaan on ilmeinen. Muutaman kerran olen tuon paastovaatimuksen ohittanut olkapäiden kohautuksella ja saanut kuulla kiukkuisen palautteen näytteenottajalta. Nyt kun käytössäni on ollut insuliinipumppu ja sensorointi, olen uskaltanut lähteä polkemaan labraan vatsa tyhjänä. Kun riittävästi ennakoin tilannetta ja madallan insuliinimäärää runsaasti, selviän turvallisesti näytteenottoon asti. Valitettavasti oma diabetes sekoaa viiveellä paastosta ja perusinsuliinin lievästä puutoksesta. Loppupäivä mennään korkeilla arvoilla, kun keho purkaa stressiä poikkeuksellisesta tilanteesta. Yleensä iltaan mennessä saan käyrän tasoittumaan.

Insuliinipumppu ja sensorointi ovat muuttaneet omaa hoitoa kevyempään suuntaan. Vielä pistoshoidolla kirjasin tunnollisesti kaikki verensokeriarvot, hiilihydraatti- ja insuliinimäärät, liikunnat, sairastelut sekä muut kummallisuudet pieneen vihkoon. Nyt tämän tyyppinen seuranta on historiaa, ja koen hoidon enemmän reaaliaikaisena. Sekä pumppu että sensori kirjaavat talteen automaattisesti tietoa, joten en käytä aikaa diabetekseni tilastointiin. Manuaalinen kirjaaminen tuoreena diabeetikkona oli opettavaista, mutta enää en palaisi vanhaan.

Diabeteksesta saatava välitodistus ei tarkoita mitattavista arvoista muodostuvaa arvostelua, pisteytystä tai kilpailutulosta. Ehkä omassa ”joulutodistuksessani” näkyy uuden insuliinin kanssa käyty väsytystaistelu, verensokeriskannerin tuoma lisänäköala omahoitoon ja muuttunut suhtautuminen sairauteen. Mikään näistä ei välttämättä näy mitattavissa arvoissa, mutta olemassa ne silti ovat. Yritän saada myös lääkärin ymmärtämään sen.

 

Artikkelikuvan lähde: pixabay, valelopardo

 

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä