”Tervetuloa kesä!” – sadesäätä ja hellettä – sokerin vaihtelua täynnä

20170713_112919

Kesän alussa säiden lämmetessä olen aina hämmästynyt. Verensokerit tuntuvat mystisesti laskevan ja laskevan. Johtuuko vaihtelu auringon lämmöstä, D-vitamiinin lisätuotannosta, liikunnan lisääntymisestä vai mistä, en osaa sanoa. Luultavasti kaiken tämän yhdistelmästä.

Toisaalta on mielenkiintoista, miten pojan verensokeri vaihtelee päivittäin – joskus jopa sään ja lämpötilan mukaan.

Voinko sanoa: ”Tervetuloa kesä”, talven tautien aiheuttaman verensokeri vuoristoradan jälkeen. Voin, lämpö ja ulkona liikkuminen on tervetullutta. Nyt heinäkuussa jo lämpöä taas hetken riittääkin. Kohta on taas sateista ja pimeää, joten nautitaan pienimmistäkin lämpimistä säteistä.

Ei kesäelämästä tarvitse tehdä lapsen diabeteksen kanssa vaikeaa. 

Kesäisin ei ole vaikea keksiä helppoa välipalaa. Helteellä on ihanaa, kun ei tarvitse roikkua keittiössä välipala-aikaan, vaan voi kipaista hakemassa mehua ja voileipää tai hedelmää ja jäätelöä ulos lapsille. Sadesäällä voi keitellä tuoreista raparpereista kiisseliä tai viinimarjoista vispipuuroa. Joskus tekaistaan nopea marjapiirakka pakasteesta löytyvistä mustikoista ja mansikoista nopealla piimäpohjalla. Myös arkea helpottavat kaupan pinaattiletut, purkkikiisseli, hedelmäsosevälipalat ja välipalakeksit maistuvat lapsille aivan hyvin.

Monipistoshoito ja joustaminen ruokailuajoissa helpottavat kulkemista. Lounaan voi vaihtaa välipalaksi ja päivällisen illalliseksi, jos tarvetta. Olen todennut, että jos lapsella on hypo puolituntia ennen välipalaa, voi välipala-aikaa aivan hyvin aikaistaa.

Enemmän olen kokenut ongelmaksi sen, että haen mittareita ja evästä sisältä juuri sillä hetkellä, kun olen paneutunut johonkin itselle mielekkääseen puutarhatyöhön. Olisi ihana keskittyä itsekseen puutarhan suunnittelu ja toteutus tehtäviin. Lasten kanssa se on hankalaa. Joskus pääsee suusta pitkä huokaus, kun trampoliinilta kuuluu: ”Äiti, nälkä!”, mutta lasten hyvinvointi ja pojan sokereista huolehtiminen on tärkeämpi tehtävä. Puutarhaa ehdin hoitaa taas, kun lapset ovat isompia.

20170713_112820

”Pikkuhiljaa.”, ajattelen. Pikkuhiljaa lapsi kasvaa ja asiat helpottuvat, ja pikkuhiljaa työstän puutarhastani itseni näköistä.

Juurikin trampoliini!

Meidän pihan ihana lasten, (ja miksei aikuistenkin) hauskuutus. Trampoliinin käyttöönottaminen keväällä sai aikaan huimia hypoja, ja tankkausta tarvittiin välillä enemmän kuin lääkärin suositus sallisi. Trippiä ja välipalakeksiä ja päälle vielä voileipä = 50 HH! Eikä tunnu missään, mutta hauskaa on! Uiminen on toinen, joka laskee helposti verensokeria, mutta tänä kesänä emme ole vielä päässeet montaa kertaa uimarannalle.

Pojan pikkurepussa kulkee mukana hypoeväät ja Diabetesliiton sivuilta tulostettu hiilihydraattitaulukko.

Pojan pikkurepussa kulkee mukana hypoeväät ja Diabetesliiton sivuilta tulostettu hiilihydraattitaulukko.

Joskus on vaikea arvioida, kuinka paljon laskisin aterian insuliiniannosta hypon yllättäessä, vai pitäisikö kuitenkin pistää välissä lisäannos insuliinia tai laskea aterian insuliiniannokseen hiukan lisää, jos poika syö aterioiden välissä hypoevästä enemmän. Muutokset on tehtävä aina tilanteen mukaan. Varsinkin iltapalan insuliiniannokset ovat vaikeita, ja niissä tulee kömmähdyksiä puoleen tai toiseen. Yleensä yritän annostella insuliinia niin että voisime nukkua suurimman osan yötä, mutta aina se ei onnistu.

Sää, lämpö ja aktiivinen päivä. Joskus hyvin vaikea yhdistelmä, mutta joskus yllättää aivan täydellisellä taululla välillä 4-8, myös yöllä.

18.7.2017
Maria Rasalahti

Kahden pojan (7 v. ja 6 v.) ja 1 v. tytön äiti, joka hoitaa hektistä lapsiperheen arkea höystetynä esikoisen 1.tyypin diabeteksen haasteilla.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.