Vauva-aiheisia karkkitikkareita. raskausdiabetes, odotus, sokerirasitus, vauva kasvaa
23.4.2017 Deeblogin Vieraskynä

Kohti loppuhuipennusta – vauvan syntymää

Olen käyttänyt insuliinia raskausviikolta 29 asti. Alan pikkuhiljaa tulla sen kanssa tutuiksi. En enää pelkää verensokerin laskuja öisin. Aamusokerit ovat aina annoksen noston jälkeen muutaman päivän hyvällä tasolla, kunnes lähtevät taas nousuun ja on aika nostaa insuliinin annosta. Se sujuu jo rutiinilla.

Isoa vauvaa ennustetaan

Äitiyspoliklinikalla käyn tässä vaiheessa kahden viikon välein. Ruokapäiväkirjoja ei onneksi enää tarvita. Yritän toki syödä suurin piirtein asiallisesti ja onnistun jopa pysyttelemään erossa karkeista.  Vauva on melko iso. Se kasvaa tasaisesti yläkäyrillä. Kysyn joka kerta ultran jälkeen, mikä on arvio syntymäpainosta, jos kasvu jatkuu tätä tahtia. Lopputulos on joka kerta yli neljän kilon.

Sokereiden suhteen hankalin vaihe on raskausviikkojen 33–37 tienoilla. Tässä vaiheessa myös aterian jälkeiset sokerit alkavat nousta. Äitiyspolin lääkäri määrää insuliinin otettavaksi myös aamulla. Lisäksi saan uuden tuttavuuden, ateriainsuliinin. Sen tarkoitus on nimensä mukaisesti laskea aterian jälkeistä verensokeria. Sitä en kuitenkaan joudu käyttämään kovin monta kertaa.

Yksi näistä kerroista jää mieleen: Olen junamatkalla. Karkinhimo on kova. Mietin, että raskaus on jo näin pitkällä, ei yksi karkkipussi vauvaa kovin paljon voi enää kasvattaa. Ostan karkkipussin, käyn ensin junan vessassa pistämässä itseeni ateriainsuliinin ja palaan paikalleni. Pussi tyhjenee muutamassa minuutissa. Olo on kuin milläkin pistettävien huumeiden väärinkäyttäjällä. Luojan kiitos diabeteshoitaja ei saa koskaan tietää tästä.

Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa

Raskausdiabetekseni ei missään vaiheessa ole ihan hankalimmasta päästä. Pahimpina aikoina eli viikoilla 33–37 insuliinia kuluu vuorokaudessa yhteensä n. 40 yksikköä. Tämä ei diabeteshoitajan mukaan ole vielä suuri määrä.  Joillakin on huonompi onni tässä asiassa. Vaikka kuinka hoitaisi itseään ja olisi tarkka syömisistään, silti insuliinia saattaa kulua hoitajan mukaan päivässä jopa kolminumeroisia määriä.

Viikot vierivät ja h-hetki lähestyy. Äitiyspoliklinikan seurannat tihenevät ja loppuvaiheessa ramppaan siellä kerran viikossa. Neuvolassa en juuri käy. Äitiyspoliklinikalla otetaan kaikki samat tutkimukset kuin neuvolassakin, eli pissa, verenpaine ja paino. Lisäksi vauvan sydänkäyrä tutkitaan joka kerta. Koen saavani hyvää hoitoa.

Insuliinia on ilo vähentää loppuraskaudesssa

Huomaan, että sokeritasapaino alkaa hiljalleen parantua. Minulle on kerrottu, että näin usein käykin. Synnytyksen lähestyessä sokerit alkavat laskea ja insuliinia päästään vähentämään. Laskeminen sujuu ohjeiden mukaan yhtä helposti kuin nostaminenkin. On ilo päästä vähentämään insuliiniannoksia. Aamuinsuliinit ehtivät loppua kokonaan ennen synnytystä, ja ilta-annoskin pienenee.

Lopulta viikkoja on kasassa jo melkein 39. Vauva ei ole osoittanut minkäänlaisia merkkejä siitä, että aikoisi syntyä joskus. Koittaa viimeinen äitiyspoliklinikan käynti. Vauvan kokoarvio on tällä hetkellä hieman alle 4 kg ja laskettuna aikana painoa on todennäköisesti jo yli neljä kiloa. Muuten kaikki on hyvin. Lääkäri kuitenkin selittää, että insuliinihoitoisen raskausdiabeetikon raskauden ei anneta mennä juurikaan yli lasketun ajan. Riskinä on vauvan kasvaminen liian suureksi. Myös sikiön hapenpuutetta esiintyy raskausdiabeetikoilla muita enemmän.

Synnytyksen käynnistyksestä päätetään

Tämä tarkoittaa sitä, että synnytys käynnistetään. Ei onneksi kuitenkaan siltä istumalta, vaikka olinkin varmuuden vuoksi ottanut sairaalalaukun jo mukaani autoon. Käynnistysaika sovitaan vajaan viikon päähän. Raskausviikkoja olisi tuossa vaiheessa muutaman päivän alle 40 viikkoa. Saan ajan, jolloin minun pitää saapua osastolle käynnistystä varten, ellei vauva ole sitä ennen älynnyt itse syntyä.

Hirvittää. Kaikki tuntuu äkkiä kovin todelliselta. En ole koko raskauden aikana pelännyt synnytystä yhtään, mutta nyt kun tiedän että parin päivän päästä ollaan tositoimissa, synnytys tuntuu kovin pelottavalta.

Kirjoittaja on lääkäri, kolmen pienen lapsen äiti ja kolminkertainen raskausdiabeetikko.
Kaikki sarjan kirjoitukset täällä.

Vieraskynällä Deeblogiin kirjoittavat vakiokirjoittajien ulkopuoliset tarinoijat.

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *.

Deeblogin kirjoittajat

%d bloggaajaa tykkää tästä: