D-lasten vanhemmat 8.2.2017 Maria Rasalahti

Olemme käyneet muutaman kerran parina viime vuotena paikallisen diabetesyhdistyksen perhekerhon tapaamisissa. Aikaisemmin kerhoillat olivat aina arki-iltana ja emme päässeet perhekerhoihin mukaan. Viime vuonna perhekerhoja on alettu järjestää myös viikonloppuisin. Jotenkin tuntuu hyvältä nähdä myös muita diabeetikko perheitä. Kaikilla on oma tilanteensa, mutta kerhossa ehdimme aikuisten kesken vaihtaa kuulumisia ja jutella hetken diabeteksen hoidosta, omista mietteistä ja uusista laitteista lasten puuhatessa muuta.

Ensimmäisellä kerralla perhekerhon tapaaminen oli pikkujoulutunnelmissa (2015) kerhotiloissa. Lapsille oli järjestetty jouluaskartelupuuhaa ja pienet lahjapussit kotiin viemisiksi. Oli ilta ja iloksemme saimmekin runsaan iltapalan: sämpylöitä, joulupipareita ja sokeritonta glögiä. Meitä oli ajateltu!

Seuraavalla kerralla vaihdoimme ideoita tulevan vuoden tapaamisista vanhempien ja kerhon vetäjän kesken. Toiseksi kerhon vetäjäksi lähti toinen äiti mukaan jakamaan järjestelyjen työtaakkaa, mikä on järkevää. Ideoimme elokuvateatteri- ja uintiretkeä, sirkusta, ja viikonlopulle sijoittuvia kokoontumisia perhekerhon kanssa ja vanhempien rentoutumisiltaa.

Seuraavaan tapaamiseen menikin pitkä aika, koska tapaamiset osuivat aina menojen kanssa samaan aikaan, tai olimme kipeitä. Tässä välillä oli taitoluistelu esitystä, retkeä Diabetesmessuille ja poniratsastusta.

Lokakuussa kävimme perhekerhon kanssa elokuvissa katsomassa Kanelia kainaloon Tatu ja Patu. Elokuvaa ennen oli lyhyt kokoontuminen elokuvateatterin aulassa, ja lapsilla oli insuliinipistoksensa, pumppunsa ja verensokerimittarinsa. Teatterissa istuimme muiden kerholaisten kanssa samoilla riveillä syöden popcornia ja karkkia.

Marraskuussa perhekerho järjesti kiipeilyillan, jossa lapset ja vanhemmat pääsivät kiipeilemään boulderoimalla seinillä. Perhekerhon vetäjä oli tuonut lapsille pillimehuja, välipalajuomia ja sokeritonta mehua. Parasta oli, että lapset todella innostuivat lajista ja kiipeilivät yhdessä ja jopa hiukan kisailivat, hyvässä hengessä. Ja me vanhemmat ehdimme vertailemaan eri hoitomuotoja. Lopuksi söimme leipää ja väsyneinä ja kiipeilyn innosta posket punaisina lähdimme kotiin.

Pojat innostuivat kiipeilystä niin paljon, että ilmoitin heidät junnukiipeilytunneille.

Perhekerhon illat ovat järjestyneet hyvässä hengessä, lapset ovat viihtyneet ja olemme vanhempien kesken vaihtaneet omia ajatuksia diabeteksen hoidosta ja jaksamisesta. Kerhoon on saanut tulla hiukan väsyneellä mielellä ja kukaan ei ole ihmetellyt. Hauskinta ovat olleet ruokailutilanteet, kun kaikki mittaavat sokereita tai tarkistavat sensoria ja miettivät annosten hiilihydraatteja. Se on vertaistukea lapselle ja myös vanhemmalle. Emme ole erilaisia vaan samanlaisia.

Tämän vuoden perhekerhon suunnittelu tapahtuukin vertaistuen ja rentoutumisen merkeissä paikallisessa kylpylässä vanhempien kesken. Vanhempana on ollut kiva huomata, kuinka monipuolista toimintaa kerhossa on vuoden aikana ollut, ja että uudet kävijät on otettu iloisesti vastaan. Ottakaa ihmeessä osaa perhekerhojen toimintaan, vaikka vain satunnaisesti.

Ps. 38:ssa diabetesyhdistyksessä on perhetoimintaa, pääosin perhekerhoja ja joissain enemmän tapahtumia. Jäsenyhdistykset löytyvät täältä.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä